Eletään vuotta 1808. Oulu on Turun jälkeen Suomen suurin kaupunki ja ulkomaankaupan keskus. Sota syttyy ja sysää kaupungin myllerrykseen.
Nuori piika Julma-Matleena on ensimmäisessä pestuupaikassaan ja hoivaa haavoittuneita sotilaita. Mutta hoivaako kukaan Julma-Matleenaa?
Leskirouva Agneta Feldt pyrkii turvaamaan perheensä elintason etsimällä tyttärilleen varakkaat puolisot. Mutta miksi äidin osa on niin vaikea?
Maria tahtoo naimisiin rakkaudesta. Mutta onko sitä?
Greta-Stina tahtoo vain nauttia. Mutta kenellä on oikeus nautintoon?
Tiina ei tahdo miestä ollenkaan. Mutta – anteeksi kuinka?
Onneksi perheellä on rikas hyväntekijä, kauppaneuvos Nygård.
Mutta tekeekö kauppaneuvos sittenkään hyvää ja onko hän rikas?
Ruotsalaiset lähtevät ja venäläiset tulevat.
Mutta jakaantuuko valta kuitenkaan eri tavoin kuin ennen?
1800-luvusta on aikaa, ja sen jälkeen Suomi-neito itsenäistyi rinta rinnan suomalaisen naisen kanssa. Mutta itsenäistyikö kumpikaan kokonaan?
Sara Wacklinin Sata muistelmaa Pohjanmaalta -teoksen tarinoihin pohjautuva näytelmä kertoo 1800-luvun alun Oulusta, sodasta ja naisen asemasta. Se on koskettava, pysäyttävä ja ajatuksia herättävä tarina luokkaeroista, sukupuolieroista ja vallasta. Se on tarina vapaudesta, oikeuksista, velvollisuuksista sekä niiden puutteesta. Se on tarina sisäisistä ja ulkoisista kahleista, jotka meitä sitoivat 200 vuotta sitten ja jotka sittemmin ovat väistyneet. Vai totuimmeko vain niiden puristukseen?
Hanna Ojala, ohjaaja
Hanna Ojalan ohjauksia on nähty Rovaniemen, Kokkolan, Kemin, Kajaanin, Hämeenlinnan, Rauman ja Vaasan kaupunginteattereissa sekä Helsingin Stoassa. Ojala on kirjoittanut ja ohjannut kaksi kiitettyä historiallista dramatisointia, Kultarinnan Kokkolan kaupunginteatteriin vuonna 2016 ja Punainen maa, valkea meri Kajaanin kaupunginteatteriin vuonna 2018. Hän tekee myös yhteistyötä Yle Draaman kanssa historiallisen draamakäsikirjoituksen parissa. Ojalan edellinen ohjaus on Vaasan kaupunginteatteriin keväällä 2019 valmistunut Isä.
Kiitokset:
Hanna Hautala ja Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio
Jouni Koiso-Kanttila ja Ynnin poikakuoro
Anna Maaninen ja Fröökynät/Laululikat
Ismo Koskela, Teuvo Pakkalan koulu sekä
Melina Matinlompolo
Käsiohjelma on nyt luettavissa myös sähköisenä, klikkaa tästä!
Katso myös ohjaajan, pukusuunnittelijan ja lavastussuunnittelijan haastattelut täältä!
Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy
”Hanna Ojala rikkoo kaavan, lisää rohkeasti – jopa röyhkeästi – palasia ja kursii kasaan uudenlaisen huikean esityksen. Laitosteatterin historiallista näytelmää ravistellaan hellästi. – – Liki kolmetuntinen Sara Wacklinin Oulu palaa tarraa vahvasti otteeseensa, murskaa ennakkoluulot ja viihdyttää ensihetkestä viimeiseen.” – Pete Huttunen, Kuiske 20.9.2019
”Ohjaaja-käsikirjoittaja Hanna Ojala on luonut teoksestaan voimallisen kannanoton, joka jatkuu läpi näytelmän. Osin asiaa esitetään herkästi, osin huutaen. Kokonaisvaikutelmaa tehostavat musiikki, lavastus ja valaistus. – – Liikkuvia osia löytyy ainakin lavastuksesta. Elementit ovat suurpiirteisiä, raamittavia. Ne kertovat tarinaa osaltaan nousemalla, laskemalla ja pyörimällä. Niiden voi nähdä kuvastavan niin paikkaa, aikaa kuin asemaakin.” – Jussi Korhonen, Oulu-lehti 21.9.2019
”Hanna Ojala arvostaa historiallisesti tarkkaa ajankuvausta. – – Wacklinin ajan maailmaa näytelmässä edustavat Pasi Räbinän epookissa pysyvät linjakkaat puvut. Ajankuvaa rikkovat tunteiden ja draaman tehosteina elokuvien tapaan käytetyt musiikin tunnelmapalat ja nykyajasta valitut anakronistiset musiikkileikkeet. Olli Paakkolanvaaran säveltämät valssit toimivat tanssikohtauksissa.” – Eeva Kauppinen, Kaleva 17.9.2019
- Suuri näyttämö
- Ensi-ilta 14.9.2019 klo 19
- Kesto 2h 45min (sis. väliajan)
- Liput 36 € / 33 € / 17,50 €
Lämpimät kiitokset kulttuurihistoriallisesta näytelmästä Sara Wacklin: Oulu palaa! Oulun kaksikielisyys tuli mainiosti esiin, se oli tärkeä näkökulma esityksessä. Vaikkei ruotsia ymmärrä, mitään oleellista ei mennyt ”ohi”. Äänimaailma oli moniulotteinen, välillä todella nautinnollinen. Kokonaisuudessaan erittäin hyvä esitys! Tämä täytyy nähdä uudelleen!
Olipa hieno esitys. Vaikka naisten alistettu asema 200 vuotta sitten oli kantava teema, tuotiin näytelmässä myös esiin se varsinainen sortaja eli sääty-yhteiskunta, joka asetti selkeät rajat niin naisille kuin miehillekin, mikä oli kenenkin asemassa sopivaa ja mikä ei. Ja olivathan naisetkin täysillä mukana samassa alistavassa rakenteessa alistaen piikojaan.
Pieni yksityiskohta meni pieleen, nimittäin repliikki ”tanssin mieluummin masurkan kuin kuularuiskun tahdissa”. Kuularuiskuhan on vanhahtava konekiväärin nimitys ja konekivääri keksittin vasta yli 50 vuotta Suomen sodan (1808-09) jälkeen!