Heta Haanperä Poikani joka katosi"Äiti täällä, mikset vastaa?"

Poikani joka katosi markkinointikuva

”Lapsi. Se tieto, että meille syntyy lapsi, oli elämän suurin odotus, joka tiheni kuukausien laskemisesta päivien kautta minuuttien ja syntymähetken sekuntien tarkkuuteen.  Oma lapsi tuo elämään ajan. Ensiaskeleet muuttuvat ajan askeleiksi. Odotuksia kohti seuraavaa kasvamisen etappia, juhlaa, rautahammasta, kesälomaa. Sitten eräänä päivänä matka tulevaisuuteen vaan pysähtyi. Mietin loputtomassa kehässä, mikä oli se hetki, joka ajoi lapseni päihteiden – no sanotaan suoraan – huumeiden käyttäjäksi.” 

Poikani joka katosi on esitys perheen häpeästä, syyllisyydestä, pelosta, huolesta, hädästä ja siitä toivosta, johon takertuu silloin, kun lapsi katoaa ja tilalle astuu huppupäinen hahmo, jota vastaantulijat väistävät. 

Esityksen lähtökohtana on Mirjam Sumun koskettava sarjakuva Kuinka poikani katosi. Aihe on myös paikallisesti merkittävä ja kumpuaa vahvasti Oulun jatkuvasti synkkenevästä huumetilanteesta. Esitys on hakenut materiaalia Oulun eri perheiden tukiryhmistä, sekä viranomaisilta. 

Poikani joka katosi nähdään Tampereen Teatterikesän pääohjelmistossa lauantaina 6.8. klo 19 ja sunnuntaina 7.8. klo 12 Teatterimontussa sekä tätä ennen Oulun teatterin pienellä näyttämöllä keskiviikkona 3.8. klo 19. Liput Tampereen Teatterikesän esityksiin täältä.

Hiljaisuus ei auta ketään

Yhteiskunnassamme päihdeongelma on stigma, josta vaietaan. Tämä vaikeneminen estää ongelman laajuuden tajuamisen. Sen vuoksi lanseerasimme huumetestin väripalettia mukailevan Värisuora-rintanauhan, joka on tuen ele. Sen kantaja haluaa tunnustaa huumeongelman olemassaolon ja ilmaista tukensa sekä huumeongelmaiselle että hänen läheisilleen.  

Värisuora-rintanauhoja myydään Oulun teatterin myyntipalvelussa, ja ne maksavat 5 euroa. Nauhan tuotot ohjataan Nuorten Ystävien Verto-hankkeelle. Verto tarjoaa matalalla kynnyksellä yhteisöllistä ja toiminnallista vertaistoimintaa täysi-ikäisille huumeiden käyttäjille, huumausaineriippuvuudesta kuntoutuville sekä korvaushoidossa oleville sekä heidän läheisilleen.

Arvioita

”Pitkästä aikaa Oulussa teatteri toteuttaa antiikin aikaista tehtäväänsä yhteisön omatuntona ja kansalaisvaikuttajana. Teatterilla on keinot ja voimaa kertoa eläytyvästi ja konkreettisesti, kuinka yhteiset päätökset vaikuttavat yksilön elämään. Yksi kritiikin osoite ei jää yhdellekään katsojalle epäselväksi. Näytelmä kertoo, kuinka Oulun kaupunki oikein ylpeilee sillä, miten vähän rahaa täällä käytetään huumekuntoutukseen.” – Eeva Kauppinen, Kaleva 21.9.2021 

”Oulun teatteri ja työryhmä ottaa poikkeuksellisen rohkeasti kantaa. Yksi teatterin tehtävistä on herättää tunteita ja ajatuksia. Poikani joka katosi -näytelmällä on myös suorasanainen viesti. Tilastojen luetteleminen ja suorat sitaatit lehtiartikkeleista julistavat sanomaa häpeämättä.” – Petri Huttunen, Oulun ylioppilaslehti 23.9.2021

”Vaikean ja monimutkaisen ilmiön käsittely teatterin keinoin on vaativa rasti. Kuinka suoraan tai kuinka epäsuoraan asiaa pitäisi käsitellä? Oulun teatteri on löytänyt onnistuneen toteutustavan. Käsikirjoitus pohjaa haastatteluihin ja ajankohtaisiin lehtiartikkeleihin, joita myös lämpiön puolella on luettavina. Lähtökohta on dokumenttiteatterin, esitys on kuitenkin ennen kaikkea taideteos.” – Niina Hakalahti, Kulttuuritoimitus 27.9.2021

  • Pieni näyttämö
  • Ensi-ilta la 18.9.2021 klo 19
  • Noin 1 tunti 30 minuuttia (ei väliaikaa)
  • Liput 32 € / 28,50 € / 17,50 €
  • Ikäsuositus 14+. Esitykset Oulun teatterin pienellä näyttämöllä ke 3.8. klo 19 ja Tampereen Teatterikesässä la 6.8. klo 19 ja su 7.8. klo 12.

Tekijät

  • Joose Mikkonen
  • Anneli Niskanen
  • Merja Pietilä
  • Annina Rokka
  • Anne Syysmaa
  • Ohjaus ja käsikirjoitus Heta Haanperä
  • Ohjaajan assistentti Anne Syysmaa
  • Lavastus ja valosuunnittelu Jukka Kyllönen
  • Äänisuunnittelu Rauno Paananen
  • Pukusuunittelu Iida Ukkola
  • Kampaus- ja maskisuunnittelu Emilia Härmä

Kuvat

Kommentit

  1. Marko

    Aivan upea esitys, joka kosketti, itketti ja nauratti. Ja jätti sen toivon murusen, jonka riippuvaisen läheinen tarvitsee. Kertoi totuuden siitä, että ihmisarvo eli elämä arvotetaan ”yhteiskunnan” silmissä teoilla ja suorituksilla. Ja ettei päihderiippuvuuteen sairastunutta kohdella sairaana, ja ettei Suomessa kyseistä sairautta hoideta laissa määrätyllä tavalla. Vaikka se koskettaisi ala-ikäistä lasta.
    Iso kiitos tekijöille ja näyttelijöille !

  2. Tiina

    Tärkeä esitys.
    Lavastus täysi kymppi. Nerokas!
    Näyttelijät uurastavat mahdollisista maneereistaan riisuttuina.
    Rohkea veto Oulun teatterilta ottaa kantaa.

  3. RNI

    Esitys, joka on uskottava, tosi. Ohjaaja ja työryhmä tuovat taiteen keinoin näkyviin tuskan ja häpeän, jota liian moni huumeongelman takia hiljaisesti kantaa. Nerokas lavastus ja äänimaisema tukevat sanomaa.

    Oulun uuden kaupunginvaltuuston on tämä nähtävä!

    Tästä voi alkaa Oulun teatterin nousu Suomen taidelaitosten ykköskaartiin. Hyvä startti Oulu2026 kulttuuripääkaupunkivuodelle.

  4. Kirsi

    Koskettava esitys stigmasta, josta vaietaan ja hävetään. Juuri se siitä mikä hävettää pitäisi puhua. Päihdeongelma koskettaa lähes jokaista välillisesti. Päihdelaki on unohdettu

    Teatteri on vahva keino näyttää epäkohtia ja avata keskusteluja Tällaista lisää .

    Nuoriin ja lapsiin pitää panostaa. On löydettävä monenlaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

    Päättäjät kertokaa, mitä ajattelitte näytelmästä

    Kiitos taiteen, joka tekee näkyväksi sen, mistä ei puhuta

    Kiitos rohkeille vanhemmille

  5. Marjukka

    Kerrassaan upeasti toteuttu esitys. Tunteiden kirjoa, uskottava, todellista elämää koko setti. Näyttelijät, joka ikiseltä, kympin suoritus. Loistava ohjaus. Lavastus toteutettu oivaltavasti ja nerokkaasti. Musiikki syvensi esitystä. Nautin joka hetkestä.
    Iso Kiitos!

  6. Ninni

    Kiitos upeasta työstä, ohjauksesta, näyttelijoiden suorituksista. Tämä meni luihin ja ytimiin.
    Olette löytäneet juuri sen oleellisen, kaikki turha riisuttu.
    Tätä voisitte viedä maailmalle, päättäjille, vanhemmille ja myös nuorille, joiden on vaikea nähdä vanhemman osaa tässä sodassa, johon joutuu tahtomattaan.

  7. Antti

    Poikani joka katosi on hyvin ajankohtainen näytelmä tärkeästä aiheesta. Huumeiden käytöstä ja sen vaikutuksista käyttäjään itseensä ja lähipiiriin. Aihe koskettaa yllättävän monia ja koskaan ei voi tietää kenen tielle huumemaailma tavalla tai toisella osuu. Hyvä, että tämä aihe on nostettu isosti esille Oulun teatterin pienellä näyttämöllä.

    Esitys on hyvin tiivistunnelmainen puolitoistatuntinen ja väliaikaa ei ole. Esityksen toteutustapa ja tyyli on sen laatuinen, että väliaika olisi pilannut sen. Luulin, etukäteen näytelmän olevan rankempi ja toteutustavan perinteisempi. Että olisi selkeät eri roolihenkilöt (äiti, isä, lapsi jne…) ja perinteisempi draaman kaari. Toteutustapa oli kuitenkin tietoisku tyyppinen ja hyvin julistava. Faktoja ja tilastoja lyötiin tiskiin tiiviissä tahdissa. Äitejä oli kolme. Toteutustapa sopi mielestäni lopulta juuri tälle aiheelle ja esitykselle vaikka perinteisempi teatteri/draama minua enemmän kiinnostaakin. Lavastus on oivallinen ja yksinkertaisuudessaan vääntyy vaikka minkälaisiin tilanteisiin.

    Sanon vielä toisen kerran, että pidän enemmän perinteisemmästä draamasta. Tämä tietoisku kannattaa käydä jokaisen kuuntelemassa ja katselemassa. Avaa silmiä ja toivottavasti etenkin päättäjien silmiä. Päällimmäisenä jäi mieleen nimenomaan se, miten huonolla tolalla asian hoito Oulussa on.

    Ja vielä näytelmän aloituksesta. Pidin siitä kun näyttelijät alussa kävelivät näyttämön eteen kertomaan antiikin Ateenan teatterista ikään kuin omana itsenään. Sen jälkeen itse näytelmä alkaa.

  8. Neela

    Upea esitys. Täyttä totta joka sana ja kehon liike. Kokonaisuudessaan vaikuttava.
    Sosiaalialan kentällä työssäni näen, kuulen ja todistan valitettavasti tätä kaikkea.
    Vanhemmuuden tuska oli käsin kosketeltava.

    Lavastuksesta, puvustuksesta ja livemusiikista kiitosta. Se punainen luukku ja köydet! Musiikki toi pintaan tunteet, jotka vaihtelivat esityksen aikana: kourivasta surusta iloon, syyllisyyteen, epäuskoon ja mustaakin mustempaan huumoriin. Olitte saaneet kiteytettyä kaiken oleellisen.

    Erityismaininta Anniina Rokka, en koskaan pety, kun olet lavalla. Niin kokonaan annat itsesi tässäkin teoksessa. Kiitos koskettavasta roolisuorituksesta. Täysi kymppi.

    Ja uusi kasvo (itselleni) Merja Pietilä, olin erityisen vaikuttunut myös sinun roolistasi ”pullantuoksuisena” äitinä. Olit raaka ja riisuttu.

    Kiitos koko työryhmälle tämän kivuliaan asian näkyväksi tekemisestä ja kuulemisesta. Tunnustamisesta alkaa muutos. Tai ainakin siihen on mahdollisuus.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun