Pienen hauen pyydystys perustuu Juhani Karilan palkittuun menestysromaaniin. Se on villi ja vapaa sekoitus rakkausdraamaa, kansankomediaa ja myyttistä fantasiaa, missä kaikki on mahdollista! Janne Pellisen dramatisoinnissa Karilan romaanin mielikuvitus ja virtuoosimainen kieli pääsee täysiin oikeuksiinsa ja valtaa Oulun teatterin suuren näyttämön.
Tarinan päähenkilö Elina matkustaa kerran vuodessa synnyinseudulleen Itä-Lappiin kalastamaan hauen tutusta lammesta. Hauki on saatava ylös lammesta ennen kesäkuun 18. päivää, sillä Elinan elämä riippuu siitä. Kuitenkin, tällä kertaa Elinan siima katkeaa ja hauen saaminen ylös lammesta alkaa vaikuttaa monestakin syystä mahdottomalta. Samaan aikaan rikostutkija Janatuinen on tullut Elinan perässä Itä-Lappiin, sillä epäilee tätä vakavasta rikoksesta…
Pienen hauen pyydystys on tarina menneisyyden haamuista, irtipäästämisestä ja rakkaudesta, joka ylittää tämän maailman rajat.
Näytelmässä on kouluyhteistyön kautta mukana 28 Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukion nuorta avustajina.
Janne Pellinen, ohjaaja
Janne Pellinen on helsinkiläinen freelance-ohjaaja. Valmistuttuaan ohjaajaksi Teatterikorkeakoulusta hän on toiminut laaja-alaisesti suomen- ja ruotsinkielisellä esittävän taiteen kentällä ohjaten esityksiä muun muassa Helsingissä (Teatteri Takomo, Svenska Teatern, Teater Viirus), Tampereella (Teatteri Siperia ja TTT) ja Lahdessa (Vanha Juko).
Pellisen ohjauksia on voinut nähdä kotimaisilla ja kansainvälisillä teatterifestivaaleilla, ja hänen Unga Teaterniin ohjaamansa Fem Mål Mat / Viisi ateriaa päivässä voitti Antonia-palkinnon vuonna 2021. Hän toimii myös vakituisena ohjauksen tuntiopettajana Teatterikorkeakoulussa. Pienen hauen pyydystys on Janne Pellisen ensimmäinen ohjaus Oulun teatteriin.
Arvioita
”Peijakas, kuinka vetävästi ja hykerryttävästi kerrottu – Janne Pellisen ohjaukselle voi nostaa hattaran muotoista hattua. Esitys on kirkas, hykerryttävä ja tyylikäs.” – Eeva Kauppinen, Kaleva 13.3.2023
”Tämä on yksinkertaisesti ihana. Pieni myyttitutkijan sieluni oli haltioissaan. Lavalle marssitettiin joukko suomalaisen ja saamelaisen mytologian hahmoja kuten näkki, peijooni ja hattara. Näitä harvemmin näkee yhtään missään. Maan väki on ehkä parasta mitä kansallisperinteellämme on meille tarjota ja tämä näytelmä toi niitä esiin aivan uskomattoman hienolla tavalla. ” – Anu Vehkomäki, Haltiapolku-blogi 12.3.2023
”Esitys on koettava, sillä upeaa kokonaisuutta on lähes mahdoton kuvailla. Jokainen katsoja voi sitten itse päättää, näkeekö sen huikeana fantasiaseikkailuna vai sukeltaako syvemmälle tarinan pyörteisiin jääden pohtimaan sen sanomaa. Joka tapauksessa tarjolla on huikeaa komediaa.” – Riitta Ylilehto, Kuiske 20.3.2023
- Suuri näyttämö
- 11.3.2023 19:00
- Kesto noin 2 tuntia 20 minuuttia sisältäen väliajan.
- Liput A-kategoria 39 € / 36 € / 20 € ja B-kategoria 37 € / 34 € / 20 €
- Ikäsuositus 12 vuotta. Suuren näyttämön katsomo on jaettu kahteen erihintaiseen paikkakategoriaan. Keskikatsomon parhaat paikat kuuluvat A-kategoriaan ja paikat aivan edessä, sivuilla ja takana kuuluvat hiukan edullisempaan B-kategoriaan.
Moi tosi hyvä esitys ja lavasteet ja muu tosi hyviä. Todella vaikuttava esitys
Voi mahoton minkälainen helmi meillä on Oulun teatterin suurella näyttämöllä. Tämä onnistunut ja erittäin positiivinen katsojakokemukseni tuli aivan puskista päin näköä, kuten näytelmän hattara. Nimittäin suuresti skeptisenä kuljin kohti Pienen hauen pyydystyksen ensi-iltaa. Odotukseni eivät olleet korkealla eikä näytelmä herättänyt lainkaan kiinnostustani kun ensimmäistä kertaa kuulin ja näin sen olevan tulossa ohjelmistoon. Olin kuitenkin suuresti väärässä. Odotukset ylittyivät roimasti ja tämä päätyi sinne osastolleni helmet. Erittäin viihdyttävä ja otteessaan pitävä alusta loppuun. En muista mitään tällaista aiemmin nähneeni Oulun teatterissa. Minut yllätettiin ja siitä olen iloinen. Aikuisten fantasiaseikkailu.
Tässä puhutteli se kuinka välillä tyylilaji oli kuten missä tahansa draamakomediassa ja välillä taas oltiin fantasiamaailman pyörteissä. Mielessä kävivät myös kauhuelementit. Ja dekkarin tuntuakin löytyi. Ja rakkautta. Maagista realismia, kuten on monessa yhteydessä mainittu. Se oli se juttu.
Näyttämö on täynnä huumaavaa visuaalisuutta ja taikaa. Näyttelijät aivan huippuja. Vaikutuin erityisesti Juho Uusitalon Näkistä. Hienosti rakennettu hahmo vaatteineen ja ilmaisuineen. Juho suorastaan herkutteli hahmossa. Samoin kuin Henri Tuomisen Moukku-Olli. Upea hahmo. Nämä Näkin ja Moukku-Ollin kohtaukset olivat järisyttävän upeita.
Näytelmässä on myös paljon hauskaa. Jaana Kahran Asko oli henkilöistä oma suosikkini. Hauskasti ja osuvasti tyypitelty roolityö. Törkeän hyvä, jos näin voi sanoa.
Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukiolaiset avustajina olivat huippuja ja heidän osuutensa ikään kuin kertojina alussa, välissä ja lopussa oli onnistunut valinta. Nämä nuoret luovat ison osan esityksen maagisesta, hienosta tunnelmasta kuten yhdestä hienoimmista kohtauksista: väkiyöstä.
Lavastus on hieno ja toimiva. Olisin halunnut mennä näytelmän Elinan tunnelmalliseen taloon kamiinan lämpöön. Hienot puvut, äänet, valot, kaikki natsaa.
Teatterin hienous on minulle juuri siinä, että saa esityksen ajaksi uppoutua aivan toiseen maailmaan ja koko oma maailma unohtuu. Saa vaikuttua ja kokea erityisiä hienoja hetkiä joita muistelee vielä jälkeenpäinkin. On niin hienoa seurata Oulun teatterin upeiden näyttelijöiden suorituksia. Välillä tulee tunne, että minäkin haluaisin nyt olla tuolla lavalla.
Antti Hyttisen kommenttiin on vain vähän lisättävää — täydellinen esitys! Aivan tajuton lavastus ja näkymättömän näyttämöhenkilökunnan mestarityönnäyte. Kerrankin (!) pääosaan nousi itse tarina, ja tämä tapahtui paitsi lavastuksen/valaistuksen/äänen, myös ehkäpä tavanomaista pidättäytyväisemmän näyttelijätyöskentelyn kautta: tässä esityksessä kukaan ei keulinut eikä ylinäyttelystä ollut jälkeäkään, sen sijaan jokaisen kohtauksen jokainen suoritus keskittyi tukemaan kokonaisuutta — ja sitä tarinaa, ja tarinan maailmaa. Lopun — no, en paljasta enempää, mutta ”se kohtaus” — oli hienointa mitä olen teatterilavalla toistaiseksi nähnyt.
Pikkuisen jännitti miten niin hyvä kirja muotoutuu näyttämölle, mutta sehän oli upea, hersyvä, loistokas esitys upeine näyttelijöineen, mielikuvituksellisine lavasteineen ja hauskoine yksityiskohtineen. Ja miten tärkeässä roolissa oli myös valot ja äänet! Uskomaton mestariteos joka pitää nähdä uudestaan! Ja sen Peijoonin olisin voinut ottaa kotiin 🙂 Ihana elämys, kiitos!
Huikean hieno näytelmä!
Loistavat näyttelijät, upea lavastus, hyvä ohjaus.
Kertaakaan ei tullut näytelmää katsellessa olo, että paljonkohan kello on! Tämän voisi käydä katsomassa vaikka toisen kerran. Ja jokaisen pitäisi se edes kerran nähdä!!!
Myös lapsi 10+ piti todella paljon näytelmästä ja halusi sen ehdottomasti nähdä ja siksi alunperin siihen liput ostettiin!
Juuri niin huikeaa ja mystistä kuin mitä olen kuvitellut sukelluksen tummaan kiehtovaan suolampeen olevan!
Täydellistä kaikkinensa!
Sydämen pohjattomasta pohjasta kiitos!
Aivan huipputeos, kiitos! Kävimme katsomassa kolmen sukupolven voimin, 14-vuotias nuorin ja 71v vanhin, kaikki vaikutuimme, ihastelimme. Löysimme näytelmästä monia kerroksia myös keskustelussamme kotimatkalla. Ihanaa fantasiaa, hyvä murre, paljon yllätyksiä ja hassutuksiakin – vakavaakin pohdittavaa.
Olipa hersyvä ja herkullinen esitys kaikkiaan, koko seurue tykkäsi.
Kyllä erityisesti sitä Näkkiä ihmeteltiin, että tämmönen näyttelijä meillä on Oulussa!!