Ihmisellinen miesInhimillinen tarina elämästä

Ihmisellinen mies on lämminhenkinen ja koskettava tarina hyväntahtoisesta, kiltistä ja vähän raasusta Raine Kukkiasta, joka on elämässään suurten muutosten keskellä.

Tasaista, mukavaa elämää elänyt Raine on irtisanottu pitkäaikaisesta henkilöstösihteerin työstään ja vuosikymmeniä kestänyt avioliittokin on päättynyt eroon. Eron myötä suuri omakotitalo tomaattiviljelyksineen on jäänyt ex-vaimolle ja hänen uudelle puolisolle.

Lähentääkseen suhdettaan poikaansa ja teini-iän kynnyksellä kipuilevaan lapsenlapseensa, Raine päättää muuttaa lähelle poikaa ja pojan perhettä, ja saa uuden työn pölyimurin ovelta ovelle myyjänä. Raine päätyy pieneen, vaatimattomaan vuokrayksiöön, jonka vuokraisäntä on yksinäinen, kaljaan menevä, mutta hyväntahtoinen mies.

Kuusissakymmenissä oleva Raine on vaatimaton, pienieleinen mies, joka ei pidä itsestään suurempaa meteliä, vaan pyrkii voittamaan elämänsä vastoinkäymiset positiivisella asenteella, nöyryydellä ja ahkeruudella. Avulias ja kiltti Raine laittaakin muut ja muiden huolet ja ongelmat omiensa edelle, jättäen ympärilleen ja läheisiin ihmisiin itseään suuremman jäljen; positiivisen asenteen, halun elää ja vahvistua, kasvaa ja jurottaa sekä lentää kun on lentoaika.

Sirkku Peltolan Ihmisellinen mies naurattaa ja itkettää. Tarina kuvaa hienosti, myötätuntoisesti ja huumorintajuisesti pientä ihmistä tämän päivän maailman suurten muutosten kourissa. Huumorilla sävytetty tarina koskettaa ja tarinaan sekä sen henkilöihin on katsojan helppo samaistua. Ihmisellinen mies kertoo ihan tavallisista, uskottavista ihmisistä, tavallisten ongelmien edessä, mutta se osuu syvemmälle kuin olisi ehkä arvannutkaan.

Ihmisellinen mies on läheinen sukulainen Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema -näytelmälle, jota esitettiin Oulun teatterissa 2013. Sirkku Peltolan teksteistä teatterin lavalla on aiemmin esitetty menestyksekkäästi näytelmät Suomen hevonen (2007) ja Yksiöön en äitee ota (2014).

Pentti Kotkaniemi, ohjaaja

”Pari vuotta sitten eräs ulkomaalainen kaveri, kuultuaan, että olen ohjaaja, kysyi että minkälainen ohjaaja? Heitin ihan lonkalta, että I’m an Apostle of Joy, elikkäs että olen Ilon Apostoli. Olipas sattuvasti sanottu, ajattelin, ja leijuinkin sitten ihan apostolina jonkin aikaa, kunnes ystäväni Kari-Pekka Toivonen tiputti mut taivaalta sanomalla, että kas kun ei Huumorin Herodes.”

  • Suuri näyttämö
  • 24.11.2018 19:00
  • n. 2t 30min
  • Liput 28 € / 26 € / 17,50 €

Tekijät

  • Pentti Korhonen Raine Kukkia
  • Antti Launonen Jimi
  • Anne Syysmaa Jannica
  • Aki Pelkonen Kalevi Kärpänen
  • Miika Laakso Petteri Kukkia
  • Merja Pietilä Iiris Aro-Kukkia
  • Ruut Rokka Raisa Kukkia
  • Annina Rokka Paula Sevon
  • Tuula Väänänen Annu
  • Ohjaus Pentti Kotkaniemi
  • Lavastus Aili Ojalo
  • Pukusuunnittelu Riitta Röpelinen
  • Valosuunnittelu Elina Romppainen
  • Äänimestari Jukka Lappalainen
  • Kampaukset ja maskit Eija Juutistenaho
  • Projisointisuunnittelu Tuomo Kalajanniska

Kuvat

Kommentit

  1. Kristiina / Palaute Facebookista

    Todella hyvin toteutettu näytelmä. Upeat ja ammattitaidolla tehdyt roolit. Laittoi nykyelämän tarjottimelle, josta katsojan piti siitä poimia kaikki asiat mitä ehti ja kesti ajatella. Mistä ja miten onnen löytää? Mitä se kenellekin on tai merkitsee? Millä on merkitystä, oikeasti? Hyvin monikerroksinen kattaus. Jää mieleen pitkäksi aikaa. Elämä on nyt. ❤️ Kiitos!

  2. Rakunen

    Esiripun laskeutuessa ajattelin, että oli ihan kiva kuitenkin nähdä välillä puhenäytelmä, vaikka loppuvaiheet olivat omituisen latteat: tarina haipui kuin tuhka tuuleen.
    Ihmisellinen mies potkaisi kuitenkin salakavalasti takaapäin. Jo kotimatkalla alkoi itku möyriä, ja kotiin päästyä itkin koko illan oman edesmenneen isäni elämää ja omaa elämääni. Kiitos, Raine!
    Niinhän se juuri meneekin, miljoonien rainejen elämä. Kun lähipiiri ajaa kiihkeästi takaa ”oikeaa elämää”, ei raineilla ole siinä kilpailussa kuin mehupisteen arvo. Mitalisijat säilötään kansakunnan muistiin, mutta mehupiste roskineen siistitään hiljaa pois luontoa häiritsemästä.
    Itkun loputtua tuli järjen aika ja hoksasin, että Ihmisellinen mies oli tuttua ja taattua Sirkku Peltolaa. Ei ehkä niin ällistyttävän räjähtävä kuin Äiteen ja suomenhevosen näytelmäsarja, mutta pitävät huomaamatta haipuvat rainetkin yllä ikävää tinnitusta niiden korvissa, joiden mielestä itsellä on huomattavaa merkitystä tälle maalle ja maailmalle.
    Olisin silti suonut Rainelle vielä edes muutaman satokauden verran tomaatinkasvatusta itse rakennetuissa kasvihuoneissa. (Vaan olisiko taidolla ja rakkaudella tehty pyyteetön työ kuitenkaan vakuuttanut TE-toimistoa aktiivisuudesta…)

  3. Antti

    Ihmisellinen mies on todellista puheteatteria. Kokonaisuudessaan tämä ei yllä Oulun teatterissakin aiemmin nähtyjen Suomen hevosen eikä Yksiöön en äitee ota -esitysten tasolle. Sirkku Peltolaa kaikki. Myöskään hauskuudessa tämä ei yllä samalle tasolle. Monet kohtauksista ovat pitkiä ja tekstiä on paljon. Aika ajoin esitys puuduttaa. Näistä seikoista huolimatta esitys onnistui koskettamaan ja antamaan ajattelemisen aihetta. Myös vähän hauskuuttamaan.

    Hauskuuttamisesta kiitoksen saa Aki Pelkonen vuokraisäntä Kalevi Kärpäsenä. Varsinainen liimautuja. Pentti Korhosen Raine Kukkia on niin yltiöpostiviivinen ja hyväntahtoinen, että oikein ärsytti ja samantien jo säälitti. Tuula Väänänen toi Annuna mielenkiintoisia, hienoja ja ehkä vähän mystisiäkin tuulahduksia.

    Näyttämöllepano on täydellinen. Pyörönäyttämö pyörii paljon ja tuo katsojien eteen eri asunnot, toimiston ja muut paikat sujuvasti. Pidin todella paljon tavasta miten pyörivää näyttämöä käytettiin lavastuksen osana. Hienoa oli esimerkiksi se, että Annu istui asunnossaan pyörön pyöriessä vaikka hänellä ei kohtausta ollutkaan.

    En tuntenut näytelmää etukäteen ja näytelmän loppu kyllä yllätti. Vaikka tämä teatterikokemus ei tällä kertaa aivan kympillä iskenyt niin kyllä tämän haluan uudestaan nähdä.

Kommentoi näytelmää

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun