Ystävilleni, teatteritaiteilijoille ympäri maailmaa!
Lähetän tämän viestin teille Maailman teatteripäivänä, ja vaikka olen ikionnellinen saadessani puhua teille, minua vavisuttaa ja tunteeni ovat ristiriitaiset epävakaasta maailmantilanteesta johtuvien kärsimysten vuoksi. Maailmaamme koettelevilla konflikteilla, sodilla ja luonnonkatastrofeilla on tuhoisa vaikutus ei pelkästään aineellisesti, mutta myös henkisesti, ne vaikuttavat mielenrauhaamme.
Puhuessani teille tänään minusta tuntuu kuin maailmamme olisi jakautunut erillisiksi, toisistaan erkaantuneiksi saariksi tai kuin sumuiseen horisonttiin lipuviksi laivoiksi, purjeensa levittäen niistä jokainen purjehtisi myrskyävällä merellä ilman ohjeistusta, näkemättä edes horisonttia. Ja tästä huolimatta jokainen jatkaisi purjehtimistaan, toivoen löytävänsä turvallisen sataman.
Maailmamme eivät ole koskaan olleet yhtä läheisesti yhteydessä toisiinsa kuin tänä päivänä, mutta samaan aikaan maailmamme eivät ole olleet toisistaan yhtä kaukana. Tässä piilee nykymaailmamme dramaattinen paradoksi. Huolimatta siitä, että uutisvirtaa ja nykyaikaisia viestintävälineitä seuraamalla meidän on mahdollisuus lähentyä toistemme kanssa, konfliktien ja jännitteiden kauheus ylittää kaiken käsityskyvyn ja erottaa meitä toisistamme.
Teatteri on alkuperäisessä olemuksessaan puhtaasti inhimillinen teko, joka perustuu ihmiskunnan perimmäiseen olemukseen – itse elämään. Alan suuren pioneerin, Konstantin Stanislavskin sanoin, ”Älä koskaan astu näyttämölle mutaisin jaloin. Jätä pöly ja lika sen ulkopuolelle. Muista jättää pikkuhuolesi, riitelysi ja pienet vaikeutesi päällysvaatteisiisi – kaikki asiat, jotka pilaavat elämäsi ja vetävät huomiosi taiteestasi – jätä ne ovelle.” Kun astumme näyttämölle, astumme sinne yhden ainutlaatuisen elämämme voimin, mutta taiteilijoina meillä on kyky jakautua ja herättää eloon monia muitakin maailmoja.
Teatterialan ammattilaisina – näytelmäkirjailijoina, ohjaajina, näyttelijöinä, lavastajina, runoilijoina, muusikoina, koreografeina ja teknikoina – olemme kaikki mukana luomassa aikaisemmin olematonta elämää näyttämölle. Tämä elämä ansaitsee välittävän käden pitelemään sitä; hellän sylin; ystävällisen myötätuntoisen sydämen; ja selvän järjen, joka antaa sille syyt jatkaa ja selviytyä.
En liioittele sanoessani, että se, mitä näyttämöllä teemme, on elämän synnyttämistä tyhjästä. Tämä on verrattavissa palavaan hiillokseen, joka kipinöi ja valaisee pimeydessä ja tuo lämpöä kylmyyteen. Me olemme niitä, jotka antavat elämälle sen hehkun. Me olemme niitä, jotka ruumiillistavat sen. Me olemme niitä, jotka tekevät elämästä elävän ja merkityksellisen. Ja me olemme niitä, jotka tarjoamme mahdollisuuksia ymmärtää sitä. Me olemme niitä, jotka käyttävät taiteen valoa uhmatakseen tietämättömyyttä ja ääriliikkeitä. Ponnistelumme vaativat aikaa, hikeä, kyyneleitä, verta ja hermoja – mitä ikinä meidän on tehtävä puolustaaksemme totuutta, hyvyyttä ja kauneutta. Uskomme todellakin siihen, että elämä ansaitsee tulla eletyksi.
Puhun teille tänään – en pelkästään puhuakseni tai juhliakseni kaikkien taiteiden isää, ”teatteria” sen kansainvälisenä juhlapäivänä – vaan pikemmin kutsuakseni teidät seisomaan yhdessä, käsi kädessä ja olkapää olkapäätä vasten, jotta voisimme yhdessä huutaa täyteen ääneen – kuten olemme tottuneita huutamaan näyttämöillämme – herättääksemme sanoillamme koko maailman omatunnon.
Pyydän teitä etsimään itsestänne kadotettua inhimillisyyttä ja vapaata, suvaitsevaista, rakastavaa, sympaattista, lempeää ja vastaanottavaista ihmistä. Hylätkää julmuus, rasismi, veriset konfliktit, yksipuolinen ajattelu ja ääriliikkeet. Ihmiset ovat kävelleet maapallollamme, yhteisen taivaamme alla tuhansia vuosia ja tulevat kävelemään vastaisuudessakin. Joten nosta jalkasi sotien ja veristen konfliktien mudasta, ja jätä kenkäsi näyttämön ulkopuolelle. Kenties silloin inhimillisyytemme palautuu meille jälleen, ja voimme taas kerran olla ylpeitä siitä, että olemme kaikki ihmisiä – veljiä ja sisaria.
Tehtävämme taiteilijoina, valistuksen soihdun kantajina, on ollut kohdata kaikki ruma, verinen ja epäinhimillinen jo siitä saakka, kun ensimmäinen näyttelijä astui näyttämölle. Käymme tätä rumuutta vastaan kaikella mikä on kaunista, puhdasta ja inhimillistä. Meillä, ei kenelläkään muulla, on kyky levittää elämää ympärillämme. Levittäkäämme sitä yhdessä, yhteisen maailman ja yhteisen ihmiskunnan puolesta.
Samiha Ayoub
Julistustekstin suomennos: TINFO
Samiha Ayoub on Kairossa syntynyt egyptiläinen näyttelijä. Hän valmistui vuonna 1953 draamakorkeakoulusta, jossa hänen opettajanaan toimi näytelmäkirjailija Zaki Tulaimat. Urallaan hän näytteli noin 170 teatterituotannossa, esimerkiksi Raba’a Al-Adawiya, Sekkat Al-Salamah, Veri Kaaban verhoilla, Agamemnon ja Kaukasialainen liitupiiri. Ayoub on myös esiintynyt lukuisissa elokuvissa, kuten Ard Al Nefaq (The Land of Hypocrisy, 2018), Fajr al islam (The Dawn of Islam, 1971) ja Bain El Atlal (Among the Ruins, 1959) ja lisäksi televisiosarjoissa. Hän on vastaanottanut presidenttien myöntämiä mitaleja ja muita tunnustuksia elämäntyöstään egyptiläisiltä Gamal Abdel Nasserilta ja Anwar Sadatilta, syyrialaiselta Hafez al-Assadilta ja ranskalaiselta Giscard d’Estaingilta.
