Kulisseista katsomoon

Muistan edelleen sen päivän ala-asteella, kun opettaja kertoi meidän tulevan lukemaan L. Frank Baumanin teoksen Ihmemaa Oz. Baumanin alkuperäisteos on maaginen kertomus seikkailusta, josta ei juonenkäänteitä lopu. Vaikka kirjan tapahtumat eivät minulla täysin tuoreessa muistissa olleetkaan, oli silti Oulun teatterin suurella näyttämöllä esitetyssä alkuperäisteoksen kanssa samalla nimellä kulkevassa näytelmässä minulle jotakin tuttua.   Nuori Dorothy asuu… Lue lisää jutusta Nostalgian rippeet näyttämöllä

Oulun teatterin intiimissä noin 150 henkilöä istuttavassa Pikisalissa pääsin todistamaan show’ta, jonka tapaiseen en aiemmin ollut törmännyt. Hämärässä 1920-luvun kabareenäyttämöksi muunnetussa salissa tunnelma oli sanoinkuvailematon. Astuessani tilaan tunsin koko muun maailman unohtuvan ovien taakse. Salissa pre-show’n aikana kierrelleet näyttelijät olivat jo ehtineet sulautua omiin rooleihinsa ja näin lisäsivät sisälläni kuplivaa jännitystä tulevaa spektaakkelia varten.  Esitys,… Lue lisää jutusta Post-Kabaree – Maittavan runsas kattaus

Post-Kabaree. Näin teatterissa kerran aiemmin käyneenä ja Näyttämöraadin jäsenenä hämmästyin pelkästään Pikisaliin astuessa. Tuntui kun olisi siirtynyt johonkin nuhjuiseen ja syrjäiseen baariin New Yorkissa, jossa outo mutta toisiaan rakastava porukka yrittää pitää puljun pystyssä. Pohdimme kovasti kaverini kanssa, mihin päin salia istumme, koska jopa vähän pelkäsimme sitä, millä tavalla yleisöä osallistetaan. Valitsimme pöydän aivan Pikisalin… Lue lisää jutusta Valvovan silmän alla iloitaan ja oudoksutaan

Olen miettinyt paljon, millä tavalla aion toimittaa ajatuksiani esityksistä Näyttämöraadissa. Tavallaan tekisi mieli täyttää omalta osaltani se valtava aukko, jonka lehtien kritiikkien kirjoittamisen väheneminen on luonut.   Toisaalta tekee mieli vain kirjoittaa sitä, mitä mieleeni tulee ilman ”ammattifiltteriä”. Antaa itselleni luvan inspiroitua ja innostua. Antaa tilaa teatteritaiteen tarjoamille monenlaisille elämyksille: kriittiselle pohdinnalle, ilahtelulle, haikeudelle, empatialle…… Lue lisää jutusta Post-Kabaree pisti piirtämään

Kuka pelkää Virginia Woolfia? on mielenkiintoinen klassikkonäytelmä, joka tuntuu jatkuvan noin kolmen illan ajan olematta silti ollenkaan pitkästyttävä, päinvastoin. Teos pitää otteessaan koko ajan, ja Oulun teatterin pienellä näyttämöllä avautuu tarina valoista ja varjoista, erilaisista totuuksista, naisen asemasta ja vallasta. Vaikkei koskaan saada tietää, mitä Edward Albee on näytelmän nimellä tarkoittanut, kietoutuu se kuitenkin kaikkeen… Lue lisää jutusta Rakkauskirjeitä illuusioille

Ymmärtääkseen tätä päivää on ymmärrettävä historiaa. Ymmärtääkseen taidetta ihminen hyötyy molemmista. Tommi Kinnusen samannimiseen romaaniin perustuva, Piia Peltolan ohjaama ja Susanna Airaksisen käsikirjoittama Ei kertonut katuvansa pysäyttää ajan Oulun teatterin suurelle näyttämölle, ja hiljentyy muistamaan niitä, jotka näkivät nuoren Suomen kipeimmätkin vaiheet. Tarina koskettaa, liikuttaakin. Se muistuttaa, miksi emme koskaan saa unohtaa. Sydäntä riipivä matka… Lue lisää jutusta Vaietuista vuosista, hiljaisesta historiasta

Iloa, surua, pelkoa, himoa, inhoa, häpeää, katkeruutta. Oulun teatterin pienelle näyttämölle rantautunut Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia? onnistuu käsittelemään ihmiselämän ja ihmismielen tunteiden kirjoa kipuineen ja iloineen samaan aikaan uskottavasti ja kouriintuntuvasti. Näytelmä kertoo 60-luvun yhdysvaltalaisesta akateemisesta pariskunnasta, joka kutsuu yliopiston juhlien jälkeen nuoremman pariskunnan mukaansa jatkoille. Jatkoilla tapahtuu ja puhutaan kaikenlaista hauskaa, kipeää,… Lue lisää jutusta Kuka pelkää Virginia Woolfia? tuo näyttämölle mainiosti koko ihmiselämän tunneskaalan

Kun sain tietää, että Oulun teatteri ottaa tämän klassikon kauden ohjelmaan, halusin heti hankkia liput ensi-iltaan. Illan tullen pistin puvun päälle ja läksin pää kolmantena jalkana kohti teatteria. Lavastus teki minuun vahvan vaikutuksen jo saliin saavuttaessa ja antoi heti vihjeitä tulevasta henkeä salpaavasta näytelmäkokemuksesta. Mielestäni lavastuksella on iso merkitys näytelmässä ja tämä oli yksi parhaista… Lue lisää jutusta Oulun teatteri ei pelkää Virginia Woolfia

Tarinan määränpää vei meidät kaukaiseen Vuopion kylään, kun Janne Pellisen ohjaama Pienen hauen pyydystys nähtiin eräänä hyytävän koleana lauantai-iltana Oulun teatterin suurella näyttämöllä. Juhani Karilan alkuperäisteos muuntuu näyttämölle hyvin kauniisti ja onnistuu lavalla pyydystämään monenlaisia tunteita kitaansa. Uninen ja utuinen maailma pitää otteessaan alusta loppuun saakka ja lupaa, että kaikki on hyvin. Hauenpyyntireissu etelästä pohjoiseen,… Lue lisää jutusta Hauen hento kehtolaulu