Mitä tarkoittaa yhteiskunnallinen teatteri?

Yhteiskunnallista teatteria etsimässä -projekti sai alkunsa keväällä 2020 Oulun teatterin taiteellisen johtajan Alma Lehmuskallion ajatuksesta. Hän kaipasi teatteriin projektia, jossa yhteiskunnallinen teatteri voisi olla ja näkyä.

Mutta mitä yhteiskunnallinen teatteri oikein on? Liittyessäni mukaan tähän projektiin journalismin opiskelijana ei termin sisältö ollut vielä täysin auennut minulle. Käsite saattaa olla vieras myös joillekin seuraajistamme, joten avaan tässä blogissa hieman yhteiskunnallisen teatterin merkitystä ja tarkoitusta.

Yhteiskunnallinen teatteri on esitys tai esityskimara, joka on kantaa ottavaa ja tarttuu kriittisellä otteella kiinni ajankohtaisiin ja tärkeisiin aiheisiin. Kadulla tai yleisellä paikalla tapahtuva lyhyt esitys tapahtuu ihmisten arkisessa todellisuudessa ja saattaa positiivisessa mielessä herättää heidät toimimaan yhteiskunnassa uudella tavalla. Vähimmilläänkin tavoitteena on synnyttää ajateltavaa ja tarjota katsojille esitysten kautta uusia näkökulmia käsiteltäviin teemoihin.

Lähtökohtaisesti teatterityö perustuu näkymättömyyteen, kunnes esirippu nousee. YTE-teatterin projektissa näytöksiä tehdään myös talon ulkopuolelle. Sen myötä Oulun teatteri tulee näkymään raikkaalla ja uudella tavalla Oulun katukuvassa, eikä esirippua ole.

Tämä projekti on ensimmäinen yhteiskunnallisen teatterin kolmikantaprojekti, jossa mukana ovat Teatterikorkeakoulun Taidekoulun ohjaajaoppilaat sekä yksi dramaturgi, kaksi journalistiopiskelijaa Oulun ammattikorkeakoulusta ja Oulun teatterin näyttelijöitä. Tämäntyyppistä teatteria on tuotettu Suomessa niin vähän, että tämän projektin puitteissa tarkastellaan myös sitä, mitä yhteiskunnallinen teatteri Suomessa voisi olla.

Esityksiä ja sitä, millaisia ne lopulta ovat, ei ole rajattu mitenkään. Niiden lähtökohtana ovat oululaisia syksyn aikana puhuttaneet ajankohtaiset teemat. Kalle Haataja on tämän kurssin viestintäsuunnitelmaan kirjannut, että taidetta voi syntyä aivan arkisista asioista, mikä on erittäin hyvä ilmaisu ja tiivistää tämän projektin ydinajatuksen.

Esitykset työstetään lyhyellä valmisteluajalla, joka tulee ohjaajille varmasti olemaan iso haaste. Niiden ei ole tarkoitus olla täydellisiä tai fantastisia esityksiä, vaikka siihen ehkä kuitenkin pyritään. Esitysten kauneus saattaa myös syntyä niiden luovuudesta sekä arkisesta rosoudesta. Uskallan ennustaa, että luovuus tulee lisäämään näytösten vaikuttavuutta niin, että jotkut niistä painuvat mieleen vuosikausiksi, elleivät sitten onnistu olemaan jopa ikimuistoisia. Teakin ohjaajaopiskelijat ovat aikamme midaksia, jotka kosketuksellaan muuttavat arjen taiteen ihmemaaksi.

Joel Ollikkala
YTE -toimittaja