Kulisseista katsomoon

Kuka pelkää Virginia Woolfia? on mielenkiintoinen klassikkonäytelmä, joka tuntuu jatkuvan noin kolmen illan ajan olematta silti ollenkaan pitkästyttävä, päinvastoin. Teos pitää otteessaan koko ajan, ja Oulun teatterin pienellä näyttämöllä avautuu tarina valoista ja varjoista, erilaisista totuuksista, naisen asemasta ja vallasta. Vaikkei koskaan saada tietää, mitä Edward Albee on näytelmän nimellä tarkoittanut, kietoutuu se kuitenkin kaikkeen… Lue lisää jutusta Rakkauskirjeitä illuusioille

Ymmärtääkseen tätä päivää on ymmärrettävä historiaa. Ymmärtääkseen taidetta ihminen hyötyy molemmista. Tommi Kinnusen samannimiseen romaaniin perustuva, Piia Peltolan ohjaama ja Susanna Airaksisen käsikirjoittama Ei kertonut katuvansa pysäyttää ajan Oulun teatterin suurelle näyttämölle, ja hiljentyy muistamaan niitä, jotka näkivät nuoren Suomen kipeimmätkin vaiheet. Tarina koskettaa, liikuttaakin. Se muistuttaa, miksi emme koskaan saa unohtaa. Sydäntä riipivä matka… Lue lisää jutusta Vaietuista vuosista, hiljaisesta historiasta

Iloa, surua, pelkoa, himoa, inhoa, häpeää, katkeruutta. Oulun teatterin pienelle näyttämölle rantautunut Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia? onnistuu käsittelemään ihmiselämän ja ihmismielen tunteiden kirjoa kipuineen ja iloineen samaan aikaan uskottavasti ja kouriintuntuvasti. Näytelmä kertoo 60-luvun yhdysvaltalaisesta akateemisesta pariskunnasta, joka kutsuu yliopiston juhlien jälkeen nuoremman pariskunnan mukaansa jatkoille. Jatkoilla tapahtuu ja puhutaan kaikenlaista hauskaa, kipeää,… Lue lisää jutusta Kuka pelkää Virginia Woolfia? tuo näyttämölle mainiosti koko ihmiselämän tunneskaalan

Kun sain tietää, että Oulun teatteri ottaa tämän klassikon kauden ohjelmaan, halusin heti hankkia liput ensi-iltaan. Illan tullen pistin puvun päälle ja läksin pää kolmantena jalkana kohti teatteria. Lavastus teki minuun vahvan vaikutuksen jo saliin saavuttaessa ja antoi heti vihjeitä tulevasta henkeä salpaavasta näytelmäkokemuksesta. Mielestäni lavastuksella on iso merkitys näytelmässä ja tämä oli yksi parhaista… Lue lisää jutusta Oulun teatteri ei pelkää Virginia Woolfia

Tarinan määränpää vei meidät kaukaiseen Vuopion kylään, kun Janne Pellisen ohjaama Pienen hauen pyydystys nähtiin eräänä hyytävän koleana lauantai-iltana Oulun teatterin suurella näyttämöllä. Juhani Karilan alkuperäisteos muuntuu näyttämölle hyvin kauniisti ja onnistuu lavalla pyydystämään monenlaisia tunteita kitaansa. Uninen ja utuinen maailma pitää otteessaan alusta loppuun saakka ja lupaa, että kaikki on hyvin. Hauenpyyntireissu etelästä pohjoiseen,… Lue lisää jutusta Hauen hento kehtolaulu

Itse tuoreena vanhempana sai Vanhempainilta kyyneleet valumaan todenmukaisuudellaan. Näytelmän raakuus ja monet samaistumispinnat herättävät kaikkia vanhemmuuden tunteita myötätunnosta epäoikeudenmukaisuuteen, ahdistuksesta äärettömän rakkauden iloon. Näytelmä oli jatkuvaa vaihtelua kyyneleiden pyyhkimisestä räkänauruihin. Oulun teatterin pienellä näyttämöllä on ainutlaatuinen tunnelma, kun lavastukseen voi tutustua jo sisään tullessa ja virittäytyä tunnelmaan. Lavastus on vaalea ja monipuolinen, loistava pohja näytelmän monille eri… Lue lisää jutusta Pienellä näyttämöllä suuri esitys

Pienen hauen pyydystys on hykerryttävä romaani, joka ei taivu yhteen tai kahteenkaan muottiin. Se on sekoitus rakkausdraamaa, kansankomedialle flirttailevaa huumoria, maagista realismia ja vähän dekkariakin. Romaanissa vilisee kaikenkarvaisia mytologisia olentoja peijoonista näkkiin ja hattarasta Moukku-Olliin. Romaanin lukijalle piirtyy omanlaisensa väkevät kuvat kirjan myyttisistä olennoista, joten huomaan minuutteja ennen esityksen alkua jännittäväni, voisiko jonkun hahmon “väärä”… Lue lisää jutusta Pienen hauen pyydystyksen tunnelma on pyydystetty taidokkaasti teatterisovitukseen

Tunnustan, oopperan maailmasta tiedän aivan liian vähän. Olen joskus nähnyt Ingmar Bergmanin loisteliaan Trollflöjten-elokuvan, kuunnellut muutamia konserttitaltiointeja maailmalta sekä kuunnellut kirjoittaja Antti Holman loistavan ooppera-aiheisen podcastin. Kun siis eräänä lauantaina esirippu Heta Haanperän ohjaaman Oulun teatterin Taikahuilu-oopperan edestä aukesi, mieleni oli innokkaan odottava. Jokaiselle jotakin Vaikka oopperan ensiesitys nähtiin Wienissä jo vuonna 1791, ei sen… Lue lisää jutusta Klassikko rantautui Ouluun

Nuoruutta ei ihminen voi saada koskaan takaisin. Aika on mennyttä, ja kuluessaan se muuttaa muotoa. Puhutaan vuosien vierimisestä, ajan holtittomasta kulusta, pysäyttämättömästä voimasta. Vanhempana eletty elämä saa kultareunukset ympärilleen, mutta mielen tarinan päähenkilölle tapahtumat olivat jotain elämää suurempaa. Laura Mattilan Diiva Oulun teatterin pienellä näyttämöllä oli riipaisevan kaunis ja holtiton kuvaus juuri siitä. Kuinka tunteet… Lue lisää jutusta Oodi nuoruudelle

Odotan jännittyneenä Peter Pan meni pieleen -näytelmän ensi-iltaa, osittain siksi, että Peter Pan oli lapsuuteni sankari, jonka tarinaa olen lukenut kirjasta ja osittain siksi, etten ole päässyt käymään Oulun teatterissa lapsen syntymän jälkeen yhdessä vaimoni kanssa. Heti teatteriin tullessa lipun nouto ja narikka hoituvat sujuvasti ja tunnelma oli lämmin. Teatterin työntekijöiden iloinen olemus oli vastaanottavainen.… Lue lisää jutusta Peter Pan meni loistavasti pieleen