Kulisseista katsomoon

Aloitan blogitekstini lainauksella: ”Hänen on aina pidettävä mielessään, miten suuri asia on kyseessä, kun toisille ihmisille esitetään maailmaa, jossa heidän on elettävä.” Lainaus on kuuluisan teatterintekijän Bertolt Brechtin lausuma ohje lavastajalle 1930-luvulla, siis lähes sata vuotta sitten. Täytyy sanoa, että tästä vastuusta ei sadassa vuodessa ole päästy eroon, vaan sen merkitys vain koko ajan kasvaa.… Lue lisää jutusta Tasa-arvon toteutuminen teatteritaiteessa

Viime syksynä noin vuosi sitten pohdin teatterin blogissa sitä, miten teatteria voisi tehdä tutummaksi ja helpommin lähestyttäväksi myös niille, jotka eivät teatterissa syystä tai toisesta käy vaikka ehkä haluaisivat. Halusin ymmärtää syitä ei-kävijyyden taustalla, samoin kuin kulttuurisen tasa-arvon ja osallisuuden ilmiöitä. Kerroin viime syksyn blogikirjoituksessani, että koin nuorena itse kynnyksen mennä mukaan nuorisoteatterin toimintaan liian… Lue lisää jutusta Aikuisena teatterikävijäksi

Viime perjantai oli minulle hieno päivä! Sain olla mukana katsomassa ja näytöksen jälkeisessä keskustelussa asiantuntijaroolissa Oulun teatterin esityksessä Yksi askel eteenpäin. Esitys oli mieltä puhutteleva ja voimakkaasti aktivoiva, hyvin intensiivinen 45 minuuttinen. Näyttelijöiden taito heittäytyä ja välittää tarinan sisäinen kokemus yleisölle on kyllä jotain käsittämätöntä. Ihailen heitä suuresti! Esityksen koskettavuuden ansiosta syntyi erittäin hieno jälkikeskustelu… Lue lisää jutusta Minä en ole yhtä kuin ajatukseni

Sormi skrollaa ruutua läpi. Selaan sosiaalista mediaa, suoratoistapalveluja ja uutisia, mutta en innostu mistään. Pitäisikö aloittaa joku sarja vai vastata pariin sähköpostiin? Korona-aika on supistanut maailman ja kanssakäymisen kännykkään, joka on saatavilla koko ajan. Jos erehdyn laskemaan ruudun johonkin syrjään, se muistuttaa piippauksella läsnäolostaan. Tarjontaa on enemmän kuin tarvitsen, mutta miksi tämä ei tunnu miltään?… Lue lisää jutusta Kun ruutu ei riitä

Niihin aikoihin, kun olin perustamassa Balettikoulu Sinikelloa, elikkä vuonna 1995, olin itse tanssijana teatterilla yhdessä prokkiksessa, Can Can -musikaalissa. Silloin koreografiat teki Elsa Sylvestersson. Kokemus oli aivan mahtava. Oli rankkaa ja paljon pitkiä harjoituksia, treeniä treenin päälle… mutta sitten kun pääsi näyttämölle, kaikki se vaivannäkö palkittiin. Oli upeaa olla mukana produktiossa, joka pyöri kauan teatterin… Lue lisää jutusta Balettikoululaisille ikimuistoinen kokemus

Kauan sitten, nuorena halusin hirveästi tekemään teatteria. Olin löytänyt tiedon, että Oulussa toimii nuorisoteatteri ja että sen toimintaan voi tulla mukaan. Keräsin rohkeutta, menin bussilla kaupunkiin, kävelin kohti taloa ja ovea, jonka takana ajattelin olevan joukon rohkeita, itsevarmoja ja kauhean taitavia teatterinuoria. Muistan, miten melkein tartuin ovenkahvaan ennen kuin rohkeus petti ja käännyin pois, menin… Lue lisää jutusta Tarttuakko teatterin ovenkahvaan 

Vanhan oululaisen legendan mukaan ryhmä japanilaisia turisteja oli kerran saapunut Oulun kauppatorille, ja teatterin nähdessään joku heistä oli ihmetellyt ääneen, miksi näin lähelle kaupungin keskustaa on rakennettu ydinvoimala. Hauska, humoristinen heitto, joka on itse tilanteessa varmasti mukavasti nostattanut tunnelmaa ja suupieliä matkamuistokuvien räpsimisen lomassa. Mutta kysymys on pohjimmiltaan silti täysin ymmärrettävä. Tämä, kaikenkarvaisissa ”kaupungin rumin… Lue lisää jutusta Lisää ydinvoimaa!

Keskellä tätä maailmanlaajuista pandemiaa käymme keskustelua priorisoinnista rokotusjärjestyksen, rajoitusten ja ammatinharjoittajien työnkuvan tärkeyden suhteen. Taide- ja kulttuuriala on saanut valtavan kolauksen olemassaoloonsa, sillä yleisötapahtumat ovat olleet jokaisen aallon ensimmäisiä kohteita rajoitusten suhteen.  Näin vakavassa maailmantilanteessa ymmärrän, miksi taiteen ja tässä käsittelemäni teatterin toiminta ja taistelu sen elinvoimaisuuden puolesta voi tuntua absurdilta, irralliselta ja epäolennaiselta. Erilaisten… Lue lisää jutusta Miksi teatteri on tärkeää?

Oulun teatterin visio on olla rohkeasti uusiutuva kaikkien teatteri. Pysähdytään hetkeksi tuohon kaikkien teatteriin.   Jotta me voisimme olla kaikkien teatteri, tulisi meidän pitää huoli siitä, ettei kukaan jää taiteestamme ulkopuoliseksi. Kaikenlaisten ihmisten haavoittuvuuksien, ristiriitojen ja riemujen pitäisi päästä näkymään meidän näyttämöillämme. Toimittaja ja kirjailija Anu Silfverberg perkaa erinomaisessa kirjassaan Sinut on nähty (Teos 2020) katseen valtaa ja sitä,… Lue lisää jutusta Sinut on nähty