Teatterin parissa kasvanut Asta Sveholm tutkimassa juuriaan Oulussa 

Julkaistu

Asta Sveholm on tulevan näytäntökauden nuorin näyttelijä Oulun teatterissa. Hänellä on monta syytä olla innoissaan tulevasta syksystä. 

Näyttelijä Asta Sveholmin, 28, hakeutuminen Oulun teatteriin ei ollut sattumaa. Hänen Oulusta kotoisin oleva äitinsä Sari Havas sai nimittäin lapsena kipinän teatteriin juuri Oulun teatterin lavalta.  

Äiti on tanssiryhmänsä kanssa päässyt Oulun teatterin lavalle, saanut siitä kipinän teatteriin ja päätynyt näyttelijäksi. Tuntuu, että pääsen tutkimaan juuria: täällä se pikkusari on mennyt, aloitti siellä ja olen nyt täällä. Se on ihan hauskaa minusta”, Sveholm kuvailee.  

Myös kaupunkina Ouluun tutustuminen kiinnostaa, sillä hänen mielikuvansa kaupungista on ollut utuinen. Vaikka hänen edesmennyt mumminsa ja Martti-vaari asuivat Oulussa, he kyläilivät aina Sveholmien luona Helsingissä.  

”Vasta viime vuosina olen alkanut käymään Oulussa. Sen takia halusin Ouluun, kun on kytkös tänne ja halusin tutustua mikä tämä Oulu on. Äiti on aivan täpinöissään, kun tulen hänen kotikaupunkiinsa. Kaupungin fiiliksen tunteakseen pitää elää täällä, jotta tietää millainen paikka tämä on.” 

Uudenlaisia naisrooleja etsimässä

Juurien tutkimisen Oulun teatterissa Sveholm aloitti näytelmäharjoitusten merkeissä jo toukokuussa. Aloitus jännitti eikä hän osannut luoda mielikuvia siitä, millaista uudessa työpaikassa tulee olemaan.  

”Olen tosi innoissani, että pääsen Ouluun ja ensimmäistä kertaa ammattilaisena tekemään. Vaikka olen ollut muissakin teattereissa, on erilaista olla kiinnityksellä. Tiedät, millaista on pyörittää montaa esitystä samaan aikaan ja olla teatterin parissa koko ajan. Sitä odotan.”   

Vaikka Oulun teatteri ei ollut vuonna 2021 Teatterikorkeakoulusta valmistuneelle näyttelijälle entuudestaan tuttu äidin puheita lukuun ottamatta, mielikuva talosta oli positiivinen. Erityisesti taiteellisen johtajan Alma Lehmuskallion luoma ohjelmisto oli kiinnittänyt nuoren näyttelijän huomion, sillä teoskavalkaadi voisi avata uusia mahdollisuuksia. 

Sveholm kertoo sanoneensa työhaastattelussa suoraan etsivänsä uudenlaisia naisrooleja. Hänen siihen asti esittämänsä nuoret naisroolit ovat olleet tunkkaisia ja ”typyköitä”, jotka roolitetaan aina vanhemman miehen kanssa. Näiden roolien tekeminen on alkanut tuntua raskaalta. 

”Sanoin Almalle, että musta tuntuu, että sulla on täällä sellainen ohjelmisto, että nuoret naiset ja naiset pääsevät tekemään hyviä rooleja ja jotka antavat hyvää naiskuvaa. Se on tosi tärkeää. Alma olikin, että haluatko tulla näytelmään nimeltä Patriarkka?”, Sveholm naurahtaa. 

Elokuun 27. päivä ensi-iltaan tuleva Patriarkka käsittelee kahden sukupolven eroja ja naisten ja miesten asemaa yhteiskunnassa. Päähenkilöinä ovat pariskunta Heimo ja Virpi, joiden elämänvaiheita käsitellään näytelmässä heidän ollessaan 65-vuotiaita sekä heidän nuoruudessaan.  

Sveholm näyttelee nuorta Virpiä, ja hänen vastanäyttelijänään nähdään Juho Uusitalo, joka on auttanut tulokkaan alkuun Oulun teatterin käytävillä. He tuntevat toisensa Teatterikorkeakoulusta ja tuttu tuki on ollut tärkeää, kun ensimmäisinä päivinä adrenaliini virtasi ja kaikki oli hirveän jännittävää. 

”Uskon, että vasta syksyllä asetun, mutta jo nyt on hyvä olo näistä ihmisistä. Juho on pitänyt kädestä kiinni, kuljettanut täällä ja ollut henkilökohtainen opas.” 

Myös näytteleminen Uusitalon kanssa on ollut mukavaa. 

”Ihailin Juhoa Teakissa, mutta en päässyt koskaan tekemään hänen kanssaan, koska hän oli ylemmällä luokalla. On ihanaa päästä työskentelemään hänen kanssaan. Nauretaan vaan, kun näytellään rakastavaisia.”  

Siitä huolimatta, että Sveholmin toiveena oli päästä tekemään raikkaampia naisrooleja, ei Patriarkan nuoren Virpin, joka tuntee ahdistusta kotiäitiydestä ja perinteisestä roolistaan perheessä, näytteleminen ole ollut ahdistavaa.  

”Vaikka minun kohtauksissani mies manspleinaa ja dynamiikka on se, että mies tekee töitä ja nainen hoitaa lapsia, se ei ahdista, koska tarina kertoo siitä. Ei tunnu siltä, että vitsi, näyttelen tällaista altavastaajanaista. Tuolla tavalla elämä on mennyt. Miten salakavalasti dynamiikka meneekin sellaiseksi, että roolit ovat noin”, Sveholm pohtii. 

Teatterin parissa kasvanut 

Teatteri tuli Sveholmille lapsena hyvin tutuksi, sillä hänen vanhempansa Sari Havas ja Pertti Sveholm ovat näyttelijöitä. Hän pääsi lapsena usein näyttämön taakse ja näki teatterin muodonmuutosta, kun ensin mukava täti jutteli kivoja ja seuraavassa hetkessä hän olikin lavalla ihan eri henkilö. Maaginen ja kiinnostava teatterimaailma veti puoleensa.  

”Taiteellinen maailma ja mielikuvituksen käyttö on tuntunut omalta jo varhain. Olin lapsena ilmaisuvoimainen ja luova. Tanssin ja tein omia esityksiä kotona. Piirsin, maalasin ja tein sarjakuvia. En ollut hirveän hyvä matikassa ja muissa kouluaineissa. Aika pienenä aloin harrastaa teatteria.”  

Vuosien kuluessa ja Sveholmin kasvaessa naapurin tätien kyselyt hänen mahdollisesta näyttelijän urastaan alkoivat ärsyttää. Hän halusi keksiä oman polkunsa kuljettavaksi ja lähti lukiosta vaihtoon Japaniin. Teatteriharrastus jäi tauolle ja hän yritti keksiä tilalle muuta.  

”Takaisin tullessani totesin, että minulla oli hirveä ikävä teatteriin ja aloin harrastaa sitä intensiivisemmin. Se oli kierros, mikä piti käydä. Päätin kokeilla teatteria täysillä ja hain ylioppilasteatteriin ja Teatterikorkeakouluun.” 

Suureksi yllätyksekseen Asta Sveholm pääsi Teatterikorkeakouluun ensimmäisellä yrittämällään ja aloitti opinnot syksyllä 2015. Hän oli henkisesti valmistautunut siihen, että monien haaveilemaan korkeakouluun piti hakea useamman kerran ja suunnitelmat olivat valmiina seuraavaa vuotta varten. 

”En todellakaan uskonut siihen ja sisäänpääsy oli täysi ylläri. Aluksi minua hävetti olla koulussa, koska ajattelin sen olleen virhe. Olin tosi nuori silloin, just täyttänyt 20. Tulin Kallion lukiosta, jossa on tosi intensiivistä ja jotkut ovat hirveän tietoisia siitä, että menevät sinne kouluun. Hainkin vähän hiljaa. Minulla kesti vuosi, että aloin tajuamaan, että olin syystä päässyt sinne.” 

Sveholm kertoo, että Kallion lukiossa ja ylioppilasteatterissa Teatterikorkeakoulusta tulee valtavan iso asia. Siellä ruoditaan, ketkä ovat päässeet viimeiseen vaiheeseen ja ketkä sisään. Mielikuvat opinahjosta kasvavat. 

”Sitten kun Teatterikorkeakouluun pääseekin, huomaa, että se on vain koulu ja tämä on vain ammatti. Sekin on yliopisto, jonne on mahdollista päästä.” 

Opiskelu oli aluksi rankkaa, eikä Sveholm muista ensimmäisestä vuodesta paljoakaan. Rankkojen opiskelujen lisäksi hän erosi poikaystävästään, psyyke oli kuormituksessa ja hän nukahteli välitunneilla. 

”Mietin pystynkö tähän vai pitääkö keskeyttää opinnot. Sitten porskuttelin tuon vaiheen läpi ja alkoi näkyä valoa päädyssä. Uskon, että on semmoista kasvamista ollut. Mun luokkalaiset ovat sanoneet, että he ovat nähneet isoimman muutoksen minussa. Tunnistin itsekin, että kasvoin paljon. Olin ihan lapsi ja lähdin aikuisena. Olin aika hauras silloin.”  

Ajassa kiinni oleva teatteri on tehnyt vaikutuksen

Toukokuussa harjoitusten lomassa Sveholm ehti käydä katsomassa Oulun teatterin produktiota ja on ollut vaikuttunut näkemästään. Hän kokee taitotason olevan korkealla, pitää ohjelmistoa taiteellisesti kiinnostavana ja katsoo, että Oulun teatterissa ollaan ajassa kiinni. 

Etelä-Suomen teattereihin verrattuna on tosi korkea taso ja tosi taitavia näyttelijöitä. Ei pidä yhtään ajatella, että pääkaupungissa olisi the tekijät. Vastustan sitä ajatusta. Jo ennen kuin tulin Ouluun, halusin irti siitä kuplasta, että kaikki tekijät ja merkittävä taide olisi Helsingissä. Se on vain kupla, jonka ulkopuolelle pitää astua. Minuun on tehnyt vaikutuksen, että näin pohjoisessa on näinkin kova ja ajankohtainen meininki.” 

Patriarkan lisäksi Asta Sveholm nähdään syksyllä Veikko Nuutisen Vanhempainilta-näytelmässä. Hän on innoissaan päästessään näyttelemään yhdessä toisten uusien näyttelijöiden Henri Tuomisen ja Sami Laloun sekä Oulun teatterin konkareiden Tuula Väänäsen ja Annina Rokan kanssa. 

”Tämä on hirveän hyvä kombo: nuoret ja he. On tosi hyvä kutina. Tuula soitti minulle, että yläkerrasta vapautui kämppä. Hän huolehtii meistä, mikä on musta hienoa.” 

Myös Vanhempainillan tekstiä Sveholm kehuu kovasti. 

”Teksti on aivan mahtava. Se on hyvin feministinen teksti siinä mielessä, että se purkaa isämyyttiä ja kuvaa isän ja lapsen suhdetta aidosti. Näytelmä käsittelee ylipäätänsä sitä, että isähahmo kamppailee isyytensä kanssa ja on avoin siinä, että on hurahtanut lapseensa. Toisaalta hänen tekisi yhtäkkiä mieli vain karata isyydestä. Milloin olen kuullut kenenkään puhuvan näin? Se on hauska ja hyvä draamateksti myös.” 

Hienoa saada sinut Oulun teatteriin, tervetuloa Ouluun, Asta!

Asta Sveholm nähdään syksyllä Patriarkassa, jonka ensi-ilta on lauantaina 27. elokuuta, Vanhempainillassa, jonka ensi-ilta on perjantaina 11. marraskuuta sekä Billy Elliot -musikaalissa, jonka esityskausi jatkuu keväältä. 

Kaikki uutiset
Siirry sivun alkuun