Billy Elliot -musikaalin sydän on sen lapsiesiintyjät, jotka ovat valmistautuneet huhtikuusta alkaen musikaaliin Billy-koulussa.
Billy-koulussa musikaalin 30 lapsiesiintyjää ovat päässeet harjoittelemaan tavoitteellisesti tanssia, laulua ja näyttelijäntyötä jo usean kuukauden ajan. Lapset ovat viihtyneet Billy-koulussa, kun ovat saaneet oppia uutta ja päässeet ilmaisemaan itseään.
Sen lisäksi, että lapsia valmistetaan esiintymään musikaalissa, on Billy-koulu myös lapsille erityinen kokemus ja kasvattaa heitä monella tavalla.
”Toivon, että saamme lapsille mahdollisimman monta onnistunutta kasvutarinaa ja että he pääsevät kokemaan sellaista säväyttävää, joka antaa mahdollisesti suuntaa tulevaisuuteen, rohkeutta olla ja ymmärtää toisia ihmisiä. Siinä teatteri on mitä parhain paikka ja varsinkin tämä Billy Elliot -musikaali, jonka teema on oikeastaan juuri se, mitä nämä lapset tällä hetkellä tekevät Billy-koulussa”, koreografi Petri Kauppinen toteaa.
Opettajina Billy-koulussa ovat Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) musiikin pedagogiopiskelijat Samuli Kakko, Emma Kunelius, Iina Palokangas ja Markus Pätsi sekä tanssin pedagogiopiskelijat Henriikka Alapudas, Lea Lorenz, Vivianna Mäkinen ja Sini-Vuokko Ristolainen. Ohjaavina opettajina toimivat Oamkin musiikin lehtori Mari Leppävuori ja tanssin lehtori Petri Kauppinen.
Lasten kanssa työskentely on palkitsevaa
Mukana Billy-koulussa on ollut myös Joonas Mikkilä, toinen musikaalin kapellimestareista. Hänen ja kapellimestari Eeva Kontun tehtävänä on musiikillisen sisällön harjoittaminen ja musiikkimaailman yhdistäminen Heta Haanperän ohjaukseen ja Kauppisen koreografioihin.
Lisäksi Mikkilän ja Kontun tontille kuuluvat bändin kokoaminen ja harjoittaminen sekä läpimenojen ja harjoitusten johtaminen. He ovat musikaalissa mukana ensi-iltaan saakka. Esitykset johtaa esityskapellimestari Pasi Hiltula, jonka tehtävänä on valvoa esityksen laatua illasta toiseen ja pitää työryhmän energiat korkealla.
“Produktiossa ovat mukana Oulun lahjakkaimmat lapset ja heidän kanssaan on maailman mukavinta työskennellä. Jos joltain aikuiselta puuttuu motivaatiota, niin voi katsoa lasten tekemistä. Se nostaa väkisinkin energiatasoja”, Joonas Mikkilä luonnehtii.
Lasten ja aikuisten kanssa työskentelystä Mikkilä on löytänyt eroja. Lapset ovat vielä maneereista puhtaita, eikä heillä ole vielä suojamuureja.
“Lapset ovat paljon nopeammin mukautuvia, kun heillä ei ole niin paljon ennakkoasenteita siitä, miten pitäisi olla ja miltä näyttää. Heidän kanssaan on palkitsevaa työskennellä, koska he kehittyvät niin nopeasti.”
Nuoret lupaukset pääsevät loistamaan
Mikkilä on toiminut Billy Elliotin kapellimestarina myös aiemmin Tampereen Työväen Teatterin tuotannossa. Hän on huomannut tämän musikaalin olevan joka kaupungissa ilmiö.
“Tässä musikaalissa kaupungin nuoret lupaukset pääsevät loistamaan. On liikuttavaa, että jokaisessa kaupungissa piilevät omat Billy Elliotinsa. He ovat kaupungin valovoimaisimpia tyyppejä, vaikkeivat he vielä itse tienneet sitä olevansa.”
Musikaali tehdään tuotantoyhteistyössä JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen, Balettikoulu Sinikellon ja Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Musiikkituotanto tehdään yhteistyössä MD Companyn kanssa.
“On hienoa, että tämä tehdään yhdessä oppilaitosten ja Oulun teatterin kanssa. On upea asia Oulu2026:seen liittyen, että Oulun teatteri on etulinjassa tekemässä kulttuuria yhdessä muiden kulttuurikentän toimijoiden kanssa.”
Lasten kommentteja Billy-koulusta
Tosi kiva sen takia, kun oppii paljon uusia asioita ja kun täällä saa olla ihan oma itsensä eikä tarvitse hävetä itseään.
Yksinkertaisuudessaan täällä on ihan mahtavaa olla ja oppia uutta.
Täällä on tosi mukavaa. Olen aina miettinyt pitäisikö aloittaa baletti, mutta en ole sitten kuitenkaan aloittanut.
Olen oppinut kaikkia balettiliikkeitä, joita en ollut ennen edes kuullut. On ollut mukava oppia kaikkea uutta, kuten uusia venytysliikkeitä ja uusia lämppäleikkejä.
Teatteri on vähän niin kuin leikkiä lavalla ja on kivaa näytellä.
Teatterissa on mukavaa päästä ilmaisemaan itseään, tanssimaan ja laulamaan.
Halusin tähän, koska se oli vain yhden kerran elämässä mahdollista. Heti kun aloin tietää, että elokuvia on minun elämässäni, aloin miettiä, että näyttelijä on minun haaveeni. Siitä lähtien olen halunnut näyttelijäksi.
Aluksi epäröin, lähtisinkö tänne ollenkaan, koska minulle se oli iso askel. Minua jännittää tosi paljon isolle yleisölle esiintyminen, mutta päätin, että kohtaan pelkoni ja sitten minä lähdin tänne.