Yksiöön en Äitee ota

HUOM! Näytelmä on ohjelmistossamme enää kevätkauden. Viimeinen esitys nähdään 16.5.2015! 

Teatterimme yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä komedioista ollut
Suomen hevonen saa vihdoin jatko-osan!

Yksiöön en Äitee ota on huikean koskettava komedia Kotalan perheestä. Vanha Äite ja keski-ikäinen Aili-tytär elävät arkeaan kuin vanha aviopari. Aili on eronnut, työtön entinen laitosompelija, joka on joutunut muuttamaan suvun avaran pientilan pakkoluovutuksen jälkeen kunnan keskustaan 24 neliön vuokrayksiöön. Unelmistaan huolimatta hän joutuu jakamaan 1960-luvulla rakennetun, eleettömän loukkonsa yhäti hyvinkin elävän Äitensä kanssa.

Yksiössä arvaa toisen ajatuksetkin, ja kun betonikaton alla piipahtelee myös muuta hyvinvoinnin kyydistä tipahtanutta sukua ja tuttavaa, alkaa olla lämmin ja tiivis tunnelma.



Suomen hevosesta tutuissa rooleissa jatkavat odotetusti Äite – Anneli Juustinen ja Aili – Jaana Kahra. Ailin tyttärenä nähdään Ronja Ryövärintyttärenäkin yleisönsä ihastuttanut Sanni-Mari Kanto (vier.), poikana Oulun seudulle palannut näyttelijä Mika Nuojua ja maahanmuuttajana Mikko Leskelä. Lavastuksesta ja puvuista vastaa Oulussa ensimmäistä kertaa vieraileva Teemu Loikas.


Sirkku Peltola

Näytelmän on käsikirjoittanut Sirkku Peltola, yksi maamme eniten esitetyistä näytelmäkirjailijoista. Peltola on saanut lukuisia kotimaisia näytelmäpalkintoja, ja teatterit ympäri Suomen esittävät ahkerasti hänen tuotantoaan. Peltolan näytelmiä on esitetty paljon myös ulkomailla.

Peltolan hahmot ovat hulvattomia ja karikatyyrinomaisia, mutta kuitenkin verta ja lihaa, inhimillisiä eläviä olentoja; samaan aikaan koomisia ja traagisia niin kuin ihmiset tosielämässäkin. 

”Kirjailijana ja ohjaajana minua houkutti mahdollisuus elää Suomen hevosen keskeisten henkilöiden elämää eteenpäin… Sisällöllisesti pieni näyttämö on oikeassa suhteessa tarinan tapahtumiin, joiden seurauksena sen henkilöt on ajettu pois avarasta maisemasta ahtaaseen loukkoon, betonin puristukseen. Yksiöön en Äitee ota -näytelmässä on joukko hyvinvoinnin kyydistä tipahtaneita, osattomia ihmisiä. Mutta ääni heillä edelleen ja vahvasti on sekä muutama hiutunut makuualusta.”

Ensimakua esityksestä!

 

Kommentit

Loistava!!!

Katja / 14.11.2014

hykerryttävä kuvaus pienistä ympyröistä, siitä kun osaa jo ennalta arvata toisen ajatukset. Siitä kuinka pasmat menevät välillä sekaisin itsekullakin ja kuinka pohjimmiltaan perhe on se joka pitää meidät kasassa ja potkii eteenpäin..tuli mitä tuli!
Käsikirjoitus on sutkautuksineen -- mahtava ja Anneli Juustinen (Äite) tekee loistosuorituksen tarinankantajana!
Tämän voisi käydä kattoon toisenki kerran :)
Viimeksi muokattu: 26.11.14 / teatteri-paivi  
Kotalan perhe is back!

Teatraali / 18.10.2014

Vihdoin näyttämölle saatiin Suomen hevosen jatko-osa ”Yksiöön en äitee ota”. Suomen hevonen on ollut mielestäni parhaita esityksiä Oulussa, jos ei jopa paras. Näin ollen odotukset tälle jatkolle olivat korkealla. Tässä näytelmässä jatketaan herkullisen hauskaa sanailua jolle on pakko nauraa. Jos ajattelen itseäni katsojana, niin en läheskään aina naura ääneen vaikka esitys olisi minusta kuinka hyvä ja hauska, vaan tässä tapauksessa, kuten myös Suomen hevosessa minä huomasin paikoin nauravani ääneen.
Esitys alkaa yllättävällä tavalla. Anneli Juustinen astelee pienelle näyttämölle omana itsenään. Istahtaa sohvalle ja kertoo muutamia faktoja näyttelijän työstä. Tämä alun prologi sisältää myös pienen kertauksen tilanteesta mihin Suomen hevonen jäi. Tämä hyvä varsinkin niille jotka eivät ole Suomen hevosta nähneet. Äite on kuin onkin elossa. Samaan aikaan teatterin kampaaja Saija Mäki tekee näyttelijälle viimeisen silauksen ja leikki voi alkaa.
Esityksen roolit natsaavat todella hyvin. Näytelmässä on paljon puhetta ja juuri napakka ja runsaasti hauskoja letkautuksia sisältävä teksti on hauskaa.
Suomen hevosen kolme kertaa nähneenä väkisinkin vertailee näitä kahta teosta keskenään. Ja on sanottava, että Suomen hevonen ylsi silti vielä tätä pidemmälle. Se sisälsi vielä enemmän kutkuttavia kohtaamisia henkilöiden välillä ja sanailua ja piikittelyä. Hauskoja hahmoja. Samoin Suomen hevosen intiimi lavastus ratkaisu oli toista maata. Toimii tämäkin lavastus. Juustinen ja Kahra ovat kuitenkin yhtä iskussa tässäkin. Kahra esittää pienin elein elämäänsä edes pientäkin suolaa janoavaa Ailia. Juustisen äitee taas tuntuu mausteita löytävän. Nuojuan saamaton Kai-poika yrittää menestyä vaan eipä sittenkään. Mikko Leskelän kaikkien kaveri Hamed tuo uudenlaista puhallusta Kotaloiden arkeen. Sanni-Mari Kannon Jaana-tytär puolestaan tuo näytelmään syvällisempiä mietteitä. Osaava työryhmä.
Lopussa on niin auvoinen tunnelma, että ainakin allekirjoittanut odottaa jo näytelmäsarjan kolmatta osaa, joka kantaa nimeä Lämminveriset.
Suosittelen lämpimästi niin Suomen hevosen nähneille ja muillekin. Ja itsellenikin vähintäänkin toista katsomiskertaa.

Kirjoita oma kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.
 
Cxense Display