Viimeinen valssi - iloisesti rypyssä!

”Sitä sattuu. Meidän iässämme.”

Aito, koominen ja koskettava tarina meille jokaiselle ajankohtaisesta aiheesta  – vanhenemisesta. Vanhusten hoitokodissa yhteiselo toisten vanhusten kanssa tuo omat haasteensa, ja itse vanheneminen omansa. Mutta ei hätää - vanhenemiseenkin voi sopeutua!  Elämä jatkuu, se vain muuttaa muotoaan!

Harriet, Inkeri, Maikki, Ulla, Hannes, Axel ja Olli ovat persoonallisia vanhuksia. Heillä kaikilla on oma tarinansa, jonka kukin muistaa miten tahtoo. He kaipaavat läheisyyttä, huomiota ja huolenpitoa. Kun tämä joukko muuttaa saman katon alle, alkaa tapahtua!

"No täällähän eletään kuin viimeistä päivää. Hellurei ja hilirimpsis!"
"Oletko tullut ajatelleeksi miten pitkään kestää tulla vanhaksi? Se on hidasta ja piinallista, vaikeasti määriteltävää, mutta kiinnostavampaa kuin odotin, huomattavasti kiinnostavampaa!"

 


Carin Mannheimer (1934 - 2014)

Viimeisen valssin on kirjoittanut ruotsalainen ohjaaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Carin Mannheimer (1934 – 2014). Useaan kertaan töistään palkittu Mannheimer tunnetaan yhteiskuntakriittisenä kirjailijana, jonka sydäntä lähellä ovat olleet naiset, lapet ja vanhukset.

Mannheimerin näytelmäkirjailijauran merkkipaaluna pidetään Göteborgin Folkteaternissa ensi-iltansa vuonna 1995 saanutta Rika barn leka bäst -näytelmää (Rahalla saa). Sitä seurasivat mm. Sista dansen (Viimeinen valssi) v. 2008 ja I sista minuten (Vielä ehtii) v. 2011, jotka Mannheimer myös ohjasi. Nämä kaikki kolme Mannheimerin näytelmää on nähty Suomessakin. Viimeisen valssin Suomen kantaesitys oli Helsingin Kaupunginteatterissa tammikuussa 2010. Siellä näytelmää esitettiin huikeat 86 kertaa, ja sen näki lähes 67 000 katsojaa. Mannheimerin trilogian kolmas osa, kuolemaa käsittelevä Till sist jäi kesken sairauden vietyä taiteilijan voimat kesällä 2014.

Kommentit

Seitsemän erilaista persoonaa ja palvelukoti

Teatraali / 23.04.2015

Viimeisessä valssissa ollaan ajankohtaisen aiheen äärellä. Meistä jokainen vanhenee ja esityksen kuvaama tilanne on meistä monilla edessä. Nimittäin muutto palvelutaloon. Miten sopeutua sinne erilaisten ja erilaisia elämän tarinoita omaavien asukkaiden joukkoon. Toisille se on helpompaa kuin toisille. Ja varsinkin kun ei tiedä minkälainen terveyden taso itsellä on sillä hetkellä. Pätkiikö muisti vai viekö kenties pyörätuoli? Tällainen asetelma on ruotsalaisen Carin Mannheimerin näytelmässä Viimeinen valssi minkä on Ouluun ohjannut Kari-Pekka Toivonen. Näytelmässä seitsemän vanhusta muuttaa saman katon alle.
Esityksen tavallaan introssa nämä seitsemän vanhusta seisovat rivissä etunäyttämöllä vaatien Jaana Kahran esittämältä kotipalvelun apulaiselta papereita, joilla hoitokodin ovet avautuisivat. Tässä alussa kiteytyy juuri se yhteiskunnallinen pulma. Vanhukset tarvitsevat monenlaista apua ja seuraa ja siihen ei yksinkertaisesti riitä resursseja tarpeeksi. Yksi pieni kotipalvelun työntekijä tuntee itsensä niin riittämättömäksi ja turhautuneeksi. Näihin seikkoihin törmätään esityksessä myöhemminkin. Lopulta eteemme avautuu Maija Tuorilan täydellinen lavastus. Se näyttää juuri sellaiselta nykyaikaiselta palvelutalolta kuin pitääkin ja oikein hissi ja kaikki. Mainiota. Kaikki seitsemän vanhusta ovat erilaisia persoonia...
Näytelmä on monin paikoin koskettava kuvaus vanhuudesta. Haikeakin, mutta myös hauska. Näytelmän hauskuus piilee monenkirjavissa osuvissa heitoissa joita kuullaan eniten oikeastikin viimeistä valssiaan Oulun kaupunginteatterissa tanssivan Anneli Juustisen suusta sekä Mika Nuojuan suusta. Hyvä, että Juustinen pääsee tässä nyt laukomaan kunnolla. Kaikilla on omat hetkensä, mutta nämä kaksi nyt nostan esille. Hannu Pelkosen ”vihreät niityt” tulkinta oli kerrassaan hienoa kuunneltavaa.
Katsomossa ihmisten kommenteissa kuului pohdinnat, mikä noista vanhuksista itse olisin tulevaisuudessa? Itse olisin varmaan Hannes.
Viimeksi muokattu: 21.10.15 / teatteri-paivi  
Aidoilla tunteilla ja erityisellä lämmöllä toteutettu näytelmä

Anneli P. / 31.03.2015

Lämmin kiitos! Kävimme ennakkonäytöksessä, kiitos lippukassan rouvan, joka järjesti liput loppuunmyytyyn näytökseen. Lämmin kiitos ohjaajalle, jokaiselle näyttelijälle, lavastajalle, puvustajalle, valaisijalle - jokaiselle tekijälle! Nautimme ammattitaitoisesti, lämmöllä, arvokkaasti toteutetusta näytelmästä. Musiikki sai minut mukaansa... eläydyin mukaan. Haluamme ehdottomasti tulla toistenkin vierailemaan teatterissanne!
Viimeksi muokattu: 01.04.15 / teatteri-paivi  

Kirjoita oma kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.
 
Cxense Display