Vaara

Vaaran kakarat eivät hellitä!

!Kakaravaaralla elellään toimeentulominimissä tai sen alapuolella. Suurin osa porukasta elää vailla turvaa, ihmisoikeuksia ja vähäisiäkään mahdollisuuksia elämänlaatunsa kohentamiseen. Yhteiskunnan eriarvoisuutta pönkitetään passivoivalla kristinuskolla, joka tyhmistyttää ja lamaannuttaa tehokkaasti.

Mutta kakarat eivät hellitä! Pakkala loihtii esiin lauman unohtumattomia räkänokkia, joiden lähtökohdat ovat niin alhaalla, että ainoa suunta elämässä vie ylöspäin. Jokainen lapsi on potentiaalinen kapinakeskus, maailman muuttaja ja kehittäjä.

Teuvo Pakkalan Vaara on tyly, tottelematon ja pahankurinen komedia. Sen ensimmäinen puoliaika on uhmaikäinen ja toinen murrosikäinen. Yhteensä kaksi tuntia meteliä, musiikkia ja rötöksiä suurella näyttämöllä.

Hurmeen kunnianosoitus Pakkalalle

Juha Hurme on dramatisoinut Vaaran Teuvo Pakkalan 1890-luvulla kirjoittamien Oulun Kakaravaaran kaupunginosaa kuvaavien Vaaralla, Elsa ja Lapsia -teosten aineksista, ja tässä laajuudessaan Vaara on kantaesitys. Pääosaa esittää enemmänkin tietty elämänmuoto ja kaupunginosa kuin yksittäiset henkilöt. Mukana ovat Pakkalan tutut hahmot, kuten Elsa kohtaloineen, toimelias Latun Liisa sekä kuuluisia oululaisia kuten Montinin suku ja laiva Toivo.

"Teuvo Pakkalan hienoja tekstejä on hyödynnetty Suomen näyttämöillä aivan liian vähän. Hän ansaitsee kunniapaikan kotimaisessa kirjallisuudessa jo nerokkaan lasten ja nuorten kuvauksensa ansiosta", Hurme ihailee.

Pakkala sijoitti radikaalisti lapset ja nuoret, "pikku ihmiset", kertomustensa keskiöön. Tämä oli täysin vastoin kirjoittamisajankohdan kirjallisia käytäntöjä, tapoja, tottumuksia ja ihanteita. Muutenkin Pakkala mittaili oman lapsuutensa (1860- ja 70-lukujen Oulu) yhteisöjä ja yhteiskuntaa tutkimalla pienimpiä, heikoimpia ja suojattomimpia. Köyhät, työttömät, naiset, invalidit, lesket, yksinhuoltajat, vanhukset, prostituoidut, huutolaiset...

Pakkalan merkitys novellistina ja varhaisena, kokeilevana modernistina löydettiin myöhään. Pakkala leimautui pitkäksi aikaa paikalliseksi "tervakansan kuvaajaksi" mm. teoksestaan "Oulua soutamassa". Viihteelliseksi tukkilaisromantikoksi hän leimasi puolestaan suosittu Tukkijoella-näytelmästä.

Ohjaaja ja kirjailija Juha Hurme on jo yli 20 vuoden ajan tuonut omaperäisiä esityksiä suomalaiseen teatterikenttään. Rohkea, näkemyksellinen, syvästi sivistynyt ja vahvasti lukenut teatterimies on palkittu monin kerroin, mm. viime vuonna Draama-07 -palkinnolla sekä Eskon puumerkillä ja vuonna 2005 Eino Leino -palkinnolla.

Hurme on ohjannut mm. Ilmari Kiannon Punaisen viivan Kajaanin kaupunginteatteriin (2006), Tommi-rockoopperan Oulun kaupunginteatteriin (2005) ja hän työskentelee jatkuvasti myös oululaisen Nukketeatteri Akseli Klonkin kanssa.

YLEISÖPALAUTETTA VAARASTA

"Kiitos näytelmästä Vaara! Tavallista yhteiskunnallisempaa otetta Teuvo Pakkalaan, silti näytelmästä välittyi Pakkalan lämmin ihmiskuva. Hyvä, että teknologiakaupungissa käsitellään epätrendikkäitä aiheita, kuten köyhyys. Ihastutti myös yhteen hiileen puhaltava näyttelijäntyö, jossa ei kosiskeltu yleisöä halvoilla tavoilla."