Toiset kengät

Kauan odotettu Hannu Väisäsen Vanikan palat ja Toiset kengät -romaaneihin pohjautuva näytelmä nähdään vihdoin suurella näyttämöllä!

Toiset kengät on aistivoimainen kuvaus nuoruusvuosista. Lapsuuden ja puberteetin pelkojen ja kiihkojen ylle kohoavat oululaispojan tajuntaa laajentavat esteettiset elämykset.

"Toiset kengät ei ole vain näytelmä, draama, vaan sen ytimessä kuplii sula toive taiteen järisyttävästä kokemisesta. Onko mahdollista teatterin keinoin saattaa myös katsoja lähemmäs stendahlilaista aistivoimaista hurmioitumista luonnosta, objekteista tai kuvista. - - Toiset kengät potkii komiikan puolelle värikkään henkilögallerian avulla. Veljeskaartin ja siskon lisäksi yhteisö piirtyy esiin mittavasta kanssakulkijoiden joukosta." Kaleva, Eeva Kauppinen 3.3.2014

Katso Yle TV 1:n kulttuurin uutisjuttu näyttämöltä, ohjelma-ajassa 17:55 

Kuvassa Mikko Leskelä - Antero aikuisena. Kuva Jussi Tuokkola.

Näytelmän ytimessä on nuoren ihmisen itsenäistymisen tarina. Sen ympärillä nähdään silmiinpistävien persoonallisuuksien tilannekomiikka ja pohjoista mielenmaisemaa. Joukkokohtausten ja lukuisten hahmojen, kuten äitipuolten, laivastoaliupseereiden, opettajien ja hengen sisarten temmellyksessä on mukana lämmintä huumoria.

Lue Hannu Väisäsen haastattelu Oulu-lehdessä

Toiset kengät -romaani sai Finlandia-palkinnon vuonna 2007. Näytelmä pohjautuu myös Vanikan palat -romaaniin.Näyttämölle luodaan ajan- ja mielikuvaa oululaisten olemisen tapojen avulla. Kasarmin ja Välivainion elämän lisäksi kurkistetaan hengellisiin seurapiireihin ja seurataan uuden ajan saapumista kaupunkiin mm. radion, levysoittimen ja Marimekon mukana. Vanikan ja verilätyn syömisen lomassa keskustellaan siitä, mikä on modernia. Vaikka näytelmän tapahtumapaikka on fantasian tasolle nostettu Oulu, sisältö on universaali. Katso näyttämökuvat

Kuvassa Merja Pietilä - sisko ja Elias Salonen - nuori Antero. Kuva Jussi Tuokkola.

Hannu Väisänen on myös yksi maamme tunnetuimmista kuvataiteilijoista ja saanut lukuisia arvostettuja tunnustuksia, kuten taiteen valtionpalkinnon vuonna 2007. Teatteriyleisö saa nauttia myös Väisäsen visuaalisesta taiteesta: taiteilija itse on suunnitellut näytelmän lavastuksen ja julisteen.

”On erinomaisen opettavaista nähdä oma tekstinsä kolmi- jopa neliulotteisena, yhdistettynä visuaalisiin tapahtumiin, liikkeeseen ja aikaan. Teatterilla on mahdollisuudet muuttaa kirjailijan erilaiset tunnetilat ja sielunmaisemat näkyviksi. Tuo kaikki panee uskomaan, että teatterin syvä kaivo on edelleen tyhjentämättä”, Hannu Väisänen sanoo.

Matka taiteilijan mieleen ja maailmankuvaan

Fiikka Forsman on teatteriohjaaja, joka työskentelee maamme suurissa teattereissa (mm. Turun, Vaasan ja Lahden kaupunginteatterit) ja ryhmissä (mm. Q-teatteri ja Linnateatteri). Hän rohkenee tuoda kantaesityksiinsä maailmankirjallisuuden suuria teoksia, kuten Marcel Proustin, Günter Grassin ja Annie Proulxin romaaneja. Hänen aiemmat ohjauksensa Oulun kaupunginteatterilla ovat olleet suurmenestyksiä: Ronja Ryövärintytär (2013) sekä Raja (2012). Forsman on urallaan ohjannut lukuisia maailmankirjallisuuden klassikoita.

""En tunne montaakaan ohjaajaa, jotka olisivat päässeet nauttimaan näin etuoikeutetusta työprosessista, jossa tekstin sisältö ja visualisointi kumpuavat kirjaimellisesti samasta lähteestä. Toisen tapa nähdä maailma - samaan aikaan tuttu ja vieras - saavat yhä vankemmin uskomaan taiteen kykyyn viestiä jotakin erityistä ja piilotettua ihmiseltä ihmiselle", Forsman pohtii.

Kuvassa Aki Pelkonen - Heikki-isä. Kuva Jussi Tuokkola.

Pukusuunnittelija Pasi Räbinä on luonut näyttämölle jopa lähes 200 pukua. Karnevalistisen värikkäässä tyyppigalleriassa nähdään tyylittelevällä otteella suomalaista 1950- ja 1960-lukua. Henkilöhahmot paikallistavat oululaista historiaa ja tarinoita: usean hahmon taustalla on tunnettuja aikalaishahmoja.

"Maalauksellisen lavastuksen jälki on komeaa ja eläväistä. Kuvat kulkevat kuin ajatukset syöttäen Anteron haltioitumisen aiheita. Milloin se on kurki, milloin vesipullossa kuvioita muodostava muste. - - Mikko Leskelän näyttelijäntyöstä välittyy vahva osaaminen. Rooli piirtyy tarkasti ja on sävykäs. Yhtä uskottava on Elias Salosen nuori Antero innokkuudessaan ja kauneudenjanossaan. Kumpikin tavoittaa Väisäsen tekstin huumorin ja itseironian, Anteron pelot ja haaveet, hämmennyksen ja kauneuden kokemuksista häikäistymisen." -Kainuun Sanomat, Sinikka Viirret 3.3.2014

Antero eri ikäkausina

Päähenkilö Antero nähdään näyttämöllä eri-ikäisinä hahmoina. Hänen rooliaan näyttelevät Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Mikko Leskelä sekä vierailija Elias Salonen. Anterona lapsena esittävät oululaispojat Veeti Reunanen,11, ja Lauri Vasama, 11.

Elias Salonen, 19, opiskelee Kallion ilmaisutaidon erikoislukiossa Helsingissä ja ylioppilaskirjoitukset odottavat keväällä 2014. Salonen on jo näytellyt paljon, viimeksi Yle TV2:lla lokakuussa esitetyssä novellielokuva Jäminkipohjassa ja moni tuntee hänet Yle TV1:llä esitetyn Kotikatu-sarjan Jarkko Mäkimaana (2011–2012).

Kommentit

Re:

JayJay / 19.10.2013

Loisto homma että Ouluun saadaan vierailevia nuoria näyttelijöitä. Elias Salonen on tulevaisuuden lupaus.
Re:

Timo / 12.08.2013

Hienoa, että saadaan Oulun oman pojan elämää näyttämölle. Odotan suurella mielenkiinnolla. Kirjana mukaansa tempaava.

Kirjoita oma kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.
 
Cxense Display