Suomen hevonen

Kuvia kuvagalleriassa

Terävä postniskavuorelainen syväkomedia, jossa hirnutaan suomalaiselle EU-maaseudulle!

Palkitun näytelmäkirjailijan Sirkku Peltolan hersyvä komedia saa katsojan nauramaan vedet silmissä - ja samalla kyse on traagisesta tarinasta!

Omituinen uusperhe asuu rapistuvalla sukutilalla. Vanha Äite on sanavalmis voimahahmo, jonka korvien ohi ei ääni pääse. Aili on Äiten keski-ikäinen tytär, joka vieläkin jakaa jääkaapin hyllyt entisen miehensä Lassin kanssa, vaikka tämän nykyinen tyttöystävä jo piipahtelee kylässä. Nykyaikaa pirttiin tuovat prätkäjätkä Kai ja murrosikäinen Jaana sekä bestis Kirsikaija, joka on ”vielä mettemmältä”.

Viimeinen Suomen hevonen päätetään myydä naisilta salaa, jotta Kaille saadaan moottoripyörä. Homma ei mene ihan putkeen. Lopulta vaarassa ovat mummon arkkurahatkin ja perään saadaan mafiamiehet.

Äiten roolissa on Anneli Juustinen, itsekin maalaistyttö Kestilästä. ”Tervetuloa katsomoon kaikki kestiläläiset ja maalaiset. Ja kaupunkilaisetkin”, hän naurahtaa. Rooli on muodostunut Juustiselle rakkaaksi. Myös yleisö on ottanut esityksen omakseen; sitä on esitetty jo kolmen vuoden ajan. Ihminen ei unohda juuriaan ”Katsojat tulevat usein sanomaan, että ’Voi se Äite on just niinku meijän kylältä’. Monet näkevät näytelmässä tuttua elämänmenoa ja tyyppejä, ja niin minäkin. Samanlainen kärpäspaperi roikkui lapsuuskodin katosta rintamamiestilalla. Ihan elävästi tulee mieleen se huumori, jota revittiin helpottamaan mahdottomia olosuhteita”, muistelee Juustinen.

Suomen hevonen puhuttelee vahvasti maalta viime vuosikymmeninä kaupungistuneita suomalaisia, ja sitä ovat esittäneet useat teatterit suurella menestyksellä.
”Äite on hieno rooli. Hänessä on psykologisia kerroksia; sarkasmia, hellyyttä, kovuutta, itseironiaa, huumoria… Äitellä ei ole itsetunto-ongelmia ja Niskavuoren emäntien tapaan hän on tottunut pitämään ohjat käsissään heikkojen isäntien sijasta. Äitellä on joka ikiseen tilanteeseen oma naseva kommenttinsa, tarkoittamatta kuitenkaan ilkeitä.”

Teksti tuo esille EU-byrokratian kuristuksen maaseudulla. ”Emme kuitenkaan ole tehneet näytelmästä poliittista, vaan lähestymme aihetta humanistisesti, pienten ihmisten kautta”, Juustinen painottaa. Hän on iloinen maalaistaustastaan: ”Sieltä nousee sitkeys. Että ei pelkää etsiä uusia keinoja, joilla päästä vaikeuksien yli – ja aina selviytyä.”

Yleisön palautetta teatterin esityksestä:

"Suomen hevosen ottaminen ohjelmistoon tuntuu olevan täysosuma myös Oulussa. Ja täysosuma se tottavie myös minun mielestäni on."
- nimim. Teatraali