Laulaisin sinulle lempeitä lauluja - kaunis tarina ystävyydestä!

Lempeiden laulujen tarina on hellä ja humoristinen kuvaus kahden keskenään täysin erilaisen naisen ystävystymisestä. Se on tarina raskaista elämänkokemuksista, jotka voi jättää taakseen vasta kun ne on uskaltanut jakaa jonkun toisen kanssa.


Katso yleisökommentteja maailman ensi-illasta 13.11.2015! 


Astrid on pienen pohjoisen kylän kummajainen, noidaksikin nimitelty, taloonsa erakoitunut nainen. Veronika on kirjailija, joka muuttaa Astridin naapuritaloon. Astrid kiinnostuu uudesta naapuristaan niin paljon, että uskaltautuu lopulta tämän puheille.

Pintapuolisesti naisilla ei tunnu olevan mitään yhteistä. Siinä missä Astrid on asunut koko ikänsä samassa kylässä ja samassa talossa, ovat Veronikan elämän tapahtumapaikkoina olleet Helsingin lisäksi Lontoo ja Uusi-Seelanti. Sisäisesti he jakavat kuitenkin saman kokemuksen menetysten aiheuttamasta tuskasta, padotuista tunteista ja yksinäisyydestä. Lettujen ja mansikkahillon äärellä he löytävät lohtua toisilleen kertomistaan tarinoista. Jaettujen kokemusten kautta naiset kasvavat toinen toisilleen sielunkumppaneiksi. 

 

Linda Olsson (s.1948) on ruotsalainen kirjailija. Alun perin Tukholmassa lakimiehenä toiminut Olsson muutti miehensä työn perässä ensin Afrikkaan ja myöhemmin Aucklandiin, Uuteen-Seelantiin, minne asettui pysyvästi. Olsson aloitti kirjailijan uransa verrattain myöhään. Hänen esikoisteoksensa Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ilmestyi englanniksi vuonna 2005, vuotta myöhemmin ruotsiksi ja suomeksi vuonna 2009. Olssonin muita teoksia ovat Sonaatti Miriamille (2010), Kaikki hyvä sinussa (2012) sekä Kun mustarastas laulaa (2015).

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja valittiin Ruotsissa ilmestymisvuotensa 2006 parhaaksi romaaniksi.

Lue, mitä teatteribloggaaja Paula piti näytelmästä!


Yleisökommentteja

- Näyttelijät osasivat tuoda loistavasti esille sisälle sydämeen painetut ja vaietut tunteet. 

-Kirjan perusteella osasin odottaa voimakasta esitystä. Sain mitä hain. Upeat näyttelijät:)

- Esitys piti otteessaan koko ajan, ilman kyyneleitä ei sieltä voinut lähteä.

-Kirjan ajatus saatu hyvin esiin! Lavastus erinomainen ja näyttelijät esittivät hahmonsa taitavasti. Esitys sopi hyvin pieneen tilaan, tunnelma tiivistyi näytöksen aikana.

-Kiittäisin eniten hienoja näyttelijöitä ja lavastusta.Tunteet tulivat esille koskettavasti ja lavan käyttö oli suorastaan taikatemppu!

-Upeita, aikuisia ammattitaitoisia naisia, joiden tulkitsemana eli itsekin mukana elämänmakuisia tarinoita. Vähäeleinen, levollinen ja koskettava. Katsomisen ja kokemisen arvoinen.

Kommentit

Aina paranee

Teatraali / 16.05.2016

Toisen katsomiskerran jälkeen voin sanoa, että Astrid ja Veronika ovat Anneli Niskasen ja Merja Larivaanran sisässä vielä syvemmin kuin lähellä ensi-iltaa oli. Roolihahmot elävät näyttämöllä niin uskottavina kuin vain voi. Kertakaikkisen upeaa työtä naiset.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Timo Kärki / 15.04.2016

Huikeen hyvä esitys. Merja ja Anneli tekevät roolinsa huipusti. Uppouduin aivan täysin siihen maailmaan. Elämään. Kiitos kaunis. Oulussa osataan. Suosittelen lämpimästi.
Kiitos elämyksestä!

Aila Vuotso / 14.04.2016

Kun ostin liput itselleni ja parhaalle ystävälleni, tiesin jo viihtyväni. Eikä pelkästään siksi, että Merja itse toivotti tervetuloa näytäntöön.
Näytelmä oli paljonpuhuva. Ihanat näyttelijät, tunteikas lavastus ja koskettava tarina. Sen kokeminen parhaan ystävän seurassa vaan vahvisti pitkäaikaista ja hienoa suhdettamme.
Tästä haluan kiittää teitä upeita näyttelijättäriä Merja Larivaara ja Anneli Niskanen, ohjaaja Satu Rasilaa unohtamatta.
Kiitos kyyneleistä, kiitos tunteikkaast elämyksestä!
-Aila Vuotso
Ihanaa

ulla tervaskanto / 3.03.2016

Kiitos kaunis eilisestä teatterinautinnosta. Kaksi osaavaa ja tunteensa ilmaisevaa naista näyttämöllä. Olin aivan näytelmän lumoissa kotimatkalla.
Huikea!

Koo / 20.02.2016

Toivon, että jokainen joka harkitsee mennäkkö katsomaan vaiko ei - mene ehdottomasti! Itse näin esityksen sen vierailulla Espoon kaupunginteatterissa. Valot, äänet, lavastus, näyttelijät - kaikki toimi. Ihanan riisuttu ja rauhallinen, eikä tippaakaan vaivaannuttava, tylsä tai kökkö. Hatun nosto koko työryhmälle upeasta toteututksesta, tarjostitte unohtumattoman kokemuksen, joka tuntui sielussa asti. Lavalla olleille päänäyttelijöille, Merjalle ja Annelille erityinen kiitos, en ajatellut kertaakaan teidän esittävän roolia. Kiitos!
Kiitos

virva kahelin / 9.01.2016

Oli ehkä paras teatteriesitys, jonka olen kokenut.
KIITOS
Ihastuttava näytelmä

Anne / 27.11.2015

Näytelmä oli aivan loistava. Olen lukenut kirjan aiemmin. Asiat osuivat niin kohdalleen. Anneli Niskasen roolisuoritus oli ylivoimaisesti paras ja ihana. Sukuuni kuuluu vanha erakoitunut 80-v nainen ja hän on juuri kuin Astrid Annelin esittämänä omine ongelmineen myös. Uimapukukohtaus oli aivan hervoton. Onnea kaikille näyttelijöille onnistuneesta suorituksesta. Lavastus myös upea. Lämmin kiitos.
Lämpöä, iloa ja suuria tunteita tulvillaan

Teatraali / 20.11.2015

Vinttikamarin uutuus ”Laulaisin sinulle lempeitä lauluja” on lämminhenkinen ja koskettava näytelmä ystävyydestä. Anneli Niskasen esittämä Astrid on erakoitunut, ikänsä samassa kylässä ja talossa asunut. Hänen naapuriinsa muuttaa nyt maailmaa nähnyt Merja Larivaaran esittämä Veronika, josta Astrid kiinnostuu niin paljon, että uskaltautuu tämän juttusille.
Molemmat näyttelijät esittävät uskottavasti ja lämmöllä hahmojaan. Astrid on aluksi aivan ulapalla eikä tahdo saada sanaa suustaan. Astridia minun kävi oikein alkupuolella sääliksi kun se oli niin suloisen reppana. Vähitellen yhteisten kohtaamisten ja keskustelujen myötä alkaa Astridin kuori sulaa ja hän saa eloonsa aivan uutta suuntaa. Samoin Veronikan maailma alkaa muuttua. Molemmilla henkilöillä on samankaltaisia kokemuksia menetyksistä ja yksinäisyydestä ja tavallaan he toisilleen toimivat nyt terapeutteina. Larivaaralla ja Niskasella on molemmilla mielenkiintoisen tekstin seassa pitkähköjä monologeja joissa he paljastavat toisilleen menneisyytensä tarinoita.
Esitys on todella koskettava, lämmin ja myös huumoria löytyy. Esityksen ylivoimaisesti hauskin kohtaus on naurukohtaus pöydän ääressä. Mistä tuollainen nauru oikein on peräisin? Pete Miettunen heittää väliin pieniä rooleja mm. sairaanhoitajana.
Esityksen lavastus on onnistunut. Vinttikamarin pieni lava on tavallaan jaettu kahtia Veronikan ja Astridin asunnoiksi, mutta kuitenkin asunnot sulautuvat yhdeksi ja samaksi. Sama tila ja lavastus toimivat myös helposti kauppana ja sairaalana. Pyöräilykohtaus on ovelasti toteutettu molemmille puolille lavaa kiinnitettyjen polkupyörien avulla. Lavalla on myös paljon yksityiskohtia siis kaikkia tavaroita mitä talossa kuuluukin olla.
Tästä esityksestä jäi päällimmäisenä mieleen taitava näyttelijäntyö, lämpö ja ilo sekä rauha tekemisessä. Asioille ja tunteille annettiin aikaa. Esityksen loppu on haikea, mutta kaunis. Tätä esitystä voi suositelle kaikille, varsinkin tällaisina aikoina kun uutiset maailmalta ovat niin synkkiä. Tästä saa lämpöä ja rauhaa ja iloa.
Upeat Naiset täyttävät roolinsa

Lea P / 13.11.2015

Kyllä oli taas hienoa nauttia upeiden naisten esitystä. Molemmat naiset ovat niin ammattitaitoisia, uskottavia ja koskettavia rooleissaan. Ohjaus, lavastus ja tietysti teksti tekivät näyttelijöiden lisäksi teoksesta todella kokemisen - ei ainoastaan katsomisen - arvoisen. Kiitos!
Viimeksi muokattu: 15.11.15 / teatteri-paivi  

Kirjoita oma kommentti


Jos et saa koodista selvää, klikkaa koodia ja saat uuden koodin.
 
Cxense Display