Kielletyt muistot - arviot

Kuinka putosin insestikuplaan, Sanomalehti Kaleva 10.9.2013, Eeva Kauppinen:
"Brittinäytelmä Kielletyt muistot on noteeraamisen arvoinen tuontiartikkeli ja nosto syksyn teatterikoriin. - - Näyttelijät näyttelevät sydänverellä. He elävät roolejaan ja esitettyjä valheita vahvasti. Intensiteetti on käsin kosketeltavaa. - - Anne Syysmaa heilahtelee Jenni Nuorilana tunteiden äärilaidoilla ärsyttävyyteen asti vakuuttavasti. Lähes epäinhimillisiä syvyyksiä ja käänteitä tarjoava roolisuoritus, parasta laatua.
Timo Reinikka tuo isänä uskottavasti esiin voimattomuuden, häpeän ja käsittämättömyyden tunteet.
Anneli Niskanen on äitinä hurja ja haavoittuva. Hän tasapainoilee roolissaan hienosti surun, raivon ja sivistyneeseen tyyliin harkitun kaulan katkaisemisen välillä."

Kielletyt muistot on pitkä terapiaistunto, Suomenmaa 11.9.2013, Anja Manninen: 
"Luottamuksesta on viime aikoina puhuttu monissa yhteyksissä. Luottamus on ehkä tärkein teema brittiläisen näytelmäkirjailija Arnold Weskerin näytelmässä, joka kantaesitettiin Oulun kaupunginteatterissa.
Teatterin tiedotuksen mukaan näytelmää on ollut vaikea saada suomalaisille lavoille, mutta Oulun kaupunginteatteri ei ole johtajakaksikko Mikko Kouki–Arto Valkama kaudella pelännyt tarttua arkoihinkaan aiheisiin.
Kaksikko on tuntunut haistavan, mikä vetää katsojia ja teatterin kävijämäärät ovat olleet noususuunnassa.
Vaikka näytelmä aihe on kipeä insesti, paljon nähneestä oululaisesta teatteriyleisöstä löytyy valmiutta pysähtyä vaikea asian äärellä.
Esityksen katsomista ja aiheen lähestymistä helpottaa, että heti alkuun psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri, professori Hannu Lauerman haastattelun muodossa selventää ihmisen muistin toimintaa ja myös sen epäluotettavuutta.

Näytelmä on Oulussa saanut aika epämääräisen nimen Kielletyt muistot.
Sami Parkkisen käännös sinänsä on tuore ja sujuva monista v-sanoista huolimatta. En erikoisemmin perusta kiroilusta, se on tarpeetonta, mutta tähän tekstiin kirosanat upposivat eivätkä häirinneet.
Arnold Wesker on kertonut, että näytelmän taustalla on tosielämän tilanne, joka jatkuu. Tytär syyttää isäänsä insestistä.
Näytelmässä varhaislapsuuden tapahtumat palaavat Jennin mieleen terapiaklinikalla avuliaan terapeutin Vapun manipuloimana ja hypnoosin avulla.
Näyttelijäkaksikko Anne Syysmaa ja Annina Rokka luo näyttämölle niin aidontuntuisen asetelman, että katsojaakin hirvittää. Syysmaan Jenni on epävarma nuori nainen, joka hakee huomiota ja ihmisten hyväksyntää. Jennin minuus on hukassa, joten hän on helppo kohde terapeutin manipuloinnille.
Annina Rokan Vappu väittää taistelevansa naisten puolesta patriarkaalista ylivaltaa vastaan.
Katsoja kuitenkin pohdiskelee, mitä muita vaikuttimia Vapulla on: kenties omat vaikeat kokemukset, kateus tai halu hallita muita ihmisiä.
Myös terapeutin ja terapoitavan suhde kääntyy kummalliseksi. Esityksen terapiassa rajat ja luottamus rikotaan armottomasti.
Asianmukaisessa terapiassa terapoitava ei ole ”kulta pieni” eikä terapeutti perhe ja ystävä.

Näytelmä on eräänlainen pitkä terapiaistunto. Henkilöt odottavat takanäyttämöllä vuoroaan astua valokiilaan: hämmentynyt isä ja kauhistuksensa vihaksi kääntävä äiti.
Timo Reinikka, Anneli Niskanen ja etenkin voimakastahtoista, mutta rakastava sisarta esittävä Elina Korhonen ovat Irene Ahon ohjauksessa tosia hahmoja
Näytelmä on monenlaisten ihmissuhteiden kuvaus ja panee miettimään myös uskonnollista ja poliittista aivopesua.
Esitys ei konstaile liialla musiikilla tai lavastuksella. Tila annetaan tekstille, tunteille ja vahvalle näyttelijätyölle.
Epäselväksi ei jää, kuinka vakavasta asiasta seksuaalisessa hyväksikäytössä on kysymys. Pienen lapsen vanhemmat ovat pettäneet luottamuksen, jättäneet lapsen vaille suojaa ja turvaa. Lapselta on viety hänen ainoa elämänsä, kuten näytelmän Jenni raivoaa."

Cxense Display