Huojuva talo

    - Ihana on ihminen ja suurenmoinen -

Katso mahtavat esityskuvat

Ensi-ilta 4.2.2012 suurella näyttämöllä

"Huojuva talo on Maria Jotunin romaani. Huojuva talo on oululainen näyttämökarnevaali. Huojuva talo on ihmiskunta nyt. Se on tarina miehestä ja naisesta. Se on kertomus lapsuuden iloista ja vanhemmuuden vaivasta, pyssyistä ja ruusuista, pulkkamäestä ja vastamäestä, rantapalloista ja haikaloista, maan tomusta ja helvetin tulesta, rakkauden janosta ja perisynnistä. Se on lähikuva ihmisestä. Se on tanssiva hirviö. Se on sodanjulistus. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, ei se pyytele anteeksi eikä anele armoa. Siinä puhaltaa kylmä tuuli ja palaa hiljainen liekki. Se ei sievistele eikä selittele. Se hyökkää ja ottaa syliin. Huojuva talo on rukous. Huojuva talo on juhla. Huojuva talo on kylmäävän kaunis kamppailunäytelmä", näin kuvaa teosta ohjaaja Samuli Reunanen.

Oulun kaupunginteatterissa on luotu tinkimätön näyttämöteos, joka on nähtävä. Taiteilijoiden saumaton yhteistyö ja kunnianhimo on tuottanut huikeita roolisuorituksia, visuaalista tykitystä, näyttämötekniikan taipumista puhtaaksi taiteeksi ja äänimaailman hengitystä koko spektaakkelin tahtiin. Esitys on hillitön teatterimatka, joka jää mieleen.

Näyttämöltä tuulee, siellä lasketaan mäkeä, sytytetään taikatulet, juostaan käsintehdyllä kuudensadan kukan pellolla ja nähdään koko näyttämön kokoinen juhannusyö. Ennennäkemätöntä on vesisade, jota varten teatterin kekseliäisyydestään kuuluisa lavastamo on suunnitellut myös salaojat.

Äänimaisema kommentoi ja muovaa näyttämön sakeita tunnelmia. Pukusuunnittelu on yllättävä ja karnevalistisuus yhdistää ikuiset aiheet tirksahtelevaan ironiaan.

Päärooleissaan Timo Reinikka (Eero) ja Annina Rokka (Lea) käyvät elämän kohtalontanssiin. Jotunin taiturillista kieltä ja ohjaaja Reunasen kirjoittamaa täysin uutta dramaturgiaa tulkitsee upeasti Oulun kaupunginteatterin vahva ensemble lasten, isovanhempien, sisarusten ja lähipiirin tärkeissä rooleissa.

 Taiteen tehtävänä puhdistaa

Näytelmässä käsitellään järkyttäviä aiheita kaunistelematta ja väkivalloin. Kysymys on kuitenkin näyttämötapahtumasta ja tragedian lisäksi näyttämöllä ovat vahvana kontrastina iso inhimillisyys ja sitkeä lempeys. Ohjaaja toivoo esityksen muodostuvan puhdistavaksi kokemukseksi: ”Pariskunnan lapset käyvät läpi perhekriisin. He ovat henkisiä sotainvalideja, jotka rakentavat tätä esitystä. On tärkeää tavoittaa ymmärrystä ja saada menneisyydestä ehjempi kuva, jotta ylisukupolviset kiroukset katkeaisivat.”

Samuli Reunasen aiemmat ohjaukset Oulussa ovat Kalevala (2005) ja Tukholma (2009), jotka molemmat kutsuttiin teatterialan kunnioittamaan Tampereen Teatterikesään. Reunanen kuuluu maamme säkenöivimpiin nykyohjaajiin, joka jättää taakseen kriitikoiden ylistämiä ohjauksia.